HKScanin vertailukelpoinen liiketulos oli ensimmäisellä vuosineljänneksellä 8,5 miljoonaa euroa tappiollinen. Vuosi sitten tammi-maaliskuussa konserni teki vain reilun miljoonan euron tappion.
Toimitusjohtaja Tero Hemmilä kertoi, että yhtiö nosti tuottajahintoja, muttei saanut lisäkustannuksia vielä vietyä myyntihintoihin.
Selvää on, että ruoka kallistuu Suomessa.
Ruuan kallistuminen on myös kuluttajan etu, selitti Hemmilä. Hinnan korotukset turvaavat kotimaisen tuotannon jatkon.
”Uskon, että kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden”, sanoi Hemmilä osavuosikatsauksessa.
Tappiokierteen katkaisemiseksi HKScan käynnisti yt-neuvottelut broileribisneksessä, joka keskittyy Raumalle. Yhtiön mukaan suunnitellut toimenpiteet voivat vaikuttaa jopa 210 ihmisen työsuhteeseen. Muutosneuvottelujen piirissä on kuutisensataa henkilöä.
Kuulostaa pahalta, mutta joka kolmas ei toki ole saamassa kenkää Rauman Lakarissa. Olennaisia muutoksia sen sijaan on tulossa monen työntekijän toimenkuvaan.
”Olemme viime vuosien aikana tehneet paljon kehitystyötä Rauman yksikössämme. Tästä huolimatta olemme kustannustehokkuudessa ja kannattavuudessa selvästi tavoitettamme jäljessä”, perusteli HKScanin Suomen liiketoimintayksiköstä vastaava johtaja Jari Leija.
Siipikarjatuotteiden vienti ostovoimaiselle Etelä-Korean markkinalle on käynnistynyt, raportoi HKScan osavuosikatsauksessaan.
Ja jatkaa, että broilerin siipien ja varpaiden vienti käynnistyi välittömästi vientiluvan saamisen jälkeen.
Siivet (wings) maistuvat suomalaisillekin, mutta varpaat? Jos olen oikein ymmärtänyt, korealaiset popsivat varpaita muun muassa chilikastikkeessa paistettuina snackseinä olutta ottaessaan.
Jos oikein muistan, niin tämä vientisauma nostettiin esille jo silloin, kun HKScan kertoi päätöksestään sijoittaa broileritehdas Raumalle.
Myös HKScanin kova kilpailija, suurta broileritehdasta Nurmoon rakentava Atria, aloitti viennin Koreaan juuri kanan jalkaosilla.
Tietooni saatettiin, että Rauman ensimmäinen puulaakijalkapallo-ottelu pelattiin sata vuotta sitten. Paperitehtaalla on yhteiskuva pelaajista.
”Mitä ihanimman sään vallitessa” pelatussa ottelussa Rauma Wood (tänään UPM) voitti Länsi-Suomen maalein 4-1. Länsi-Suomen uutisen mukaan kentän paras oli toimittaja Arvi Kivenheimo.
Ennakkojutussa kerrottiin Länsi-Suomen joukkueessa pelaavan päätoimittajan ja (ainoan) toimittajan lisäksi kirjapainonjohtajan, sitomomestarin sekä konelatojan. Joukkuetta täydennettiin avustajilla, joille annettiin komeat tittelit kuten jalkapallourheilutoimittaja, liikennetoimittaja, partiotoimittaja, purjehdusurheilutoimittaja ja kenttäurheilutoimittaja.
”Jalkapalloa silmälläpitäen voi joukkueesta sanoa, että siinä on hyviä ja huonoja pelaajia, sellaisiakin, jotka näkevät jalkapallon ensi kerran tänään kello 7”, kirjoitti LS.
Suurta urheilujuhlan tuntua oli ilmassa, ihan oikeasti, sillä matsia seurasi kaiketi 400-500 katsojaa. Sen voi päätellä lipputuloista, jotka olivat 1185 markkaa. Aikuisten tiketti maksoi kolme markkaa, lasten ja sotamiesten kaksi markkaa.
”Salaa ja maksamatta ei kukaan pelaajia lukuunottamatta saa yrittää kentälle, sillä sellaiset haukutaan julkisesti ja niiden käy muutenkin huonosti”, todettiin ennakkojutussa.
Puolet tuotosta annettiin Suomen olympialaisrahastolle ja puolet jalkapallokenkien hankintaan kaupunkia edustavalle joukkueelle.
Erotuomarina toiminut poliisikamarin sihteeri Alfons Rajahalme oli saanut ”lainaksi jalkapallosäännöt lukeakseen ne ulkoa ennen kilpailua”.
Meikäläistä rupesi kiinnostamaan, koska jalkapalloa on Raumalla ruvettu pelaamaan. Viimeistään elokuussa 1907, kun ”potkupallopeli pääsi alkuun” Lyseossa ja seminaarissa. Ensimmäinen keskinäinen ottelu pelattiin Lyseon (Tarvonsaari) pihalla. Seminaari voitti 3-2, joskin yksi vierasjoukkueen maali jäi Länsi-Suomen mukaan riidanalaiseksi.
Vuonna 1908 Rauman Urheilijoiden urheilukilpailuissa pelattiin jalkapalloa.
Olen tavallaan ollut tätä perinnettä jatkamassa. Urheilutoimittajien kerho ja paperitehtaan toimihenkilöt kohtasivat tossupallo-otteluissa ainakin 20 vuoden ajan. Taidettiin jalkapalloa ja sählyäkin pelata.
Vahannon Raikke on kenties kerännyt tulokset talteen. Muistelisin, että aika tasan voitot menivät. Siitä olen varma, että jälkipelit Kivirannassa olivat otteluita tasokkaampia.
Peli-illat järjestettiin yleensä tammikuun lopussa. Ajankohtaan vaikutti Yhtyneitten (nyk. UPM) raitis helmikuu -perinne.
Tarinan mukaan helmikuu oli valittu, koska se on kuukausista lyhyin.
Yle palaa Raumalle, kevyellä panostuksella tosin. Ainoa toimittaja on Soila Ojanen. Vain yksi toimittaja Ylellä oli kanaalikaupungissa silloin ennen vanhaankin. 1990-luvulla Ylen toimitus oli entisen ja nykyisen kirjaston välissä. Ainoana toimittajana työskenteli Virpi Laine (Adamsson).
Sittemmin toimitukset keskitettiin Turkuun ja Poriin, joista on käyty Raumalla keikoilla. Nyt Ruotsista mallia ottanut Yle aikoo perustaa muitakin pieniä aluetoimituksia eri puolille Suomea kuten Länsi-Suomi uutisoi pari kuukautta sitten.
Lukon SM-hopeajoukkueen 1966 hyökkääjä Jaakko Vehmanen menehtyi 78-vuotiaana, uutisoi Länsi-Suomi edellisviikolla. "Jaskan" ura Lukon edustuksessa oli lyhyt, mutta sitäkin komeampi.
Jaakko Vehmanen johti Lukon ykkösketjua laidoillaan pikkuveli Jorma Vehmanen ja Juhani Jylhä. He muodostivat Lukon pistepörssin kärkikolmikon. Ketju pelasi tuolla kaudella yhdessä myös A-maajoukkueessa.Yhden kauden jälkeen Jaakko Vehmanen siirtyi Lukosta Upon Palloon. Hän oli nostamassa lahtelaisjoukkueen pääsarjaan ja kiekkoili toisen SM-sarjakautensa Lahdessa. Sen jälkeen hän jatkoi alemmissa sarjoissa jääkiekon ja jalkapallon pelaamista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.