Järki voitti. Paperiliiton poikkeuksellisen pitkäksi päästetty lakko loppui viime viikolla. Töihin palattiin viikonloppuna ja Rauman paperitehdas käynnistyy tällä viikolla.
Vuosikymmeniä vanhan sopimuksen uudistaminen on varmasti paikallaan, koska eri alojen kannattavuudessa on suuria eroja. Painopaperien valmistus ei UPM:lle enää ole hyvää bisnestä ja tuotteen kysyntäkin vähenee hiljalleen.
Silti yllättävän kovan laskun UPM oli valmis työtaistelusta kuittaamaan, luultavasti satoja miljoonia euroja. Esimerkiksi sellu olisi käynyt kaupaksi hyvään hintaan.
Kuten pääkirjoitukseen muotoilin: Sappikaan ei kiehunut Paperin sopimuksesta.
Ei voi välttyä ajatukselta, että taustalla vaikutti vahvasti halu murtaa liian suureksi koettua ammattiliittojen valtaa. Ja saattaa siinä perääkin olla.
Lakkokevät jatkuu, ja kuumenee. Toivottavasti emme sentään näe lakkokesää. Sellaiset tosin on ennusmerkit työmarkkinoilla, ettei sitä vaihtoehtoa voi poiskaan sulkea.
Koronan takia pitkään kovilla olleet hoitajat ansaitsevat palkankorotuksen. Vaikea siitä on eri mieltä olla.
Mutta venymään on jouduttu myös esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja hoitolaitoksissa. Epidemiasta huolimatta etulinjan lähityötä ovat tehneet muun muassa poliisit ja palomiehet.
Puhutaan siis sadoistatuhansista työntekijöistä ja miljardien eurojen menolisäyksistä, jotka kerätään veroina – ja jotka uhkaisivat kasvattaa työttömyyttä Suomessa.
Ikävä totuus on, että Suomen kaltaisessa vientituloista riippuvaisessa maassa vientialojen pitäisi määritellä palkkataso ja palkankorotukset.
Tämä on ymmärretty ja varsin laajasti myös hyväksytty länsinaapurissamme. Valtion ja kuntien palkankorotusvaran ratkaisee vientiteollisuuden tuottavuuskehitys.
Yritysten menestyminen on pitkässä juoksussa paras keino turvata julkisen sektorin palkan maksu.
Toki ikävä totuus on sekin, että Suomessa elää satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät tule palkallaan toimeen.
Otsikon kysymykseen useimmat meistä vastaavat "kyllä".
Yksi selitys voi olla aika yleinen luulo, että toiset saavat enemmän. Kun mediassa käsitellään palkkoja, puhutaan yleensä kokonaisansioista, kokopäivätöistä ja bruttosummista. Silloin tyypillisin palkka Suomessa on noin 3200 euroa kuussa.
Sopimusväännöissä liitot nostavat yleensä esiin lähtö- ja peruspalkkoja, jotka ovat tietysti pienempiä. Monet palkansaajat puolestaan mieltävät oman liksansa nettona, siis tilille kuukausittain ilmestyvänä summana.
Ihmekö sitten, jos tuntuu, ettei aina puhuta samaa kieltä.
Lukijan kysymykseen vastaan, että päätoimittajan palkalla tulee kyllä toimeen. Silti voisin väittää jääneeni palkkakuoppaan. Jotkut kollegani tienaavat selvästi enemmän.
Raumasta Suomen Florida? Sellaista pyörittelin tällä palstalla aiemmin. Vasta viime viikolla huomasin ”vanhojen lehtien katsauksessa”, että aiheesta oli ollut juttua Helsingin Sanomissa tammikuussa.
Raumallakin keikalla käynyt kuntatalouden erikoisosaaja Eero Laesterä kertoi konsultoineensa kuntia, jotka ovat houkutelleet ikääntyneitä veronmaksajia. Laesterän mielestä sote-uudistus vie tämän sauman pois, kun kunnat eivät saa enää hoitaa sosiaali- ja terveyspalveluitaan itse.
Eihän markkinasauma ihan umpeen mene. Vetovoimaiset vapaa-ajan palvelut ovat yleensä yritysten pyörittämiä ja kiinnostavat asunnot ”kovalla rahalla” rakennettuja.
Muistitko muuten vielä, että Raumalla on kaverikaupunki Floridassa?
Lönnströmin taidemuseo on viime vuodet toiminut ”seinättömänä museona”. Omien tilojen ylläpidon sijaan säätiön pyörittämä museo kustantaa vuosittain jonkin suuren taideprojektin.
Ideaa olen kehunut, kaikkia valintoja en. Autiotalon rapistumisen seuraaminen ei vastaa rajoittunutta käsitystäni kulttuurista.
Otanlahteen kesäkuussa tuotavalle kelluvalle saarelle sen sijaan nostan peukkua. Taiteilija Raimo Saarisen isoa teosta varmasti käyvät monet kuvaamassa ja kummastelemassa.
Kun kysytään mikä tuokin oikein on, tiedämme mitä vastata: ”teoksella taiteilija tarkastelee rakennetun ympäristön ja alkuperäisen luonnon suhdetta maailmassa, jossa ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla”.
Tiesitkö tätä? Iirojen kotiavauksessa kaveri muisteli tietoiskuja, joita Yle telkkarissa takavuosina näytti. Retrohengessä, miten olisi tämä?
Verottaja vinkkaa, että työhuonevähennyksen lisäksi etätöitä tehnyt voi vähentää kuluja maksamistaan työvälinehankinnoista, kuten tietokoneen näytöstä tai näppäimistöstä, jos ne ovat pääosin työkäytössä.
Sama pätee nettiyhteyteen. Jos se on enimmäkseen työkäytössä, kulut voi vähentää verotuksessa kokonaan. Jos nettiyhteys on osittain työkäytössä, kuluista voi vähentää puolet.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.