Huomenna tiistaina Poriin saapuu upouusi brittiristeilijä Spirit of Discovery. Se valmistui tänä suvena Meyerin telakalta Saksan Papenburgista.
Varustamo markkinoi uutta risteilijää ”valtamerten butiikkihotellina”, koska sen kyytiin mahtuu vain tuhatkunta matkustajaa.
Ennakkotiedon mukaan aivan kaikille matkailijoille Pori ei riitä, vaan he haluavat nähdä pikaisesti myös Rauman. Fiksuja fish’n’chipsin syöjiä, sanoisin.
Saga Cruisesin risteilyt ovat sikäli erikoisia, että niille pääsevät vain 50 vuotta täyttäneet. Tämä on ollut Sagan linjaus jo vuosikymmenten ajan. Ilmeisen hyvin toimii, kun kerran kauppa käy aina vaan.
Sen verran Saga joustaa, että matkustajan seuralainen voi olla nuorempi – muttei sentään alle nelikymppinen.
Risteilijästä toiseen. Viime viikolla Länsi-Suomessa julkaistiin Jami Jokisen juttu Silver Explorerista, josta on tulossa ensimmäinen länsimainen risteilijä, joka kulkee Koillisväylän eli koko matkan Euraasian pohjoispuolitse.
Alus, jonka alkuperäinen nimi oli Delfin Clipper, oli ensimmäisiä Repolan Rauman telakan rakentamia risteilijöitä. Uuden opettelua oli myynnissäkin, ”eihän idänkauppaa varsinaisesti markkinoitu” kuten telakanjohtaja Jouko Nevala asian ilmaisi vuonna 1991.
Kun Neuvostoliitto tuupertui ja idänvienti hiipui, piti miettiä millaisia laivoja voisi kalliilla myydä länteen. Nevalan mukaan palkat olivat vielä ihan ookoo, mutta verot ja sivukulut kovia, ja ”ylityöstä maksamme maailmanennätyshintaa”
”Päävastustajamme on silti valtion tuki. Muissa EY-maissa sitä maksetaan 13 prosenttia”,
Haastatteluni valokuvassa toimari Nevala poseerasi Rauman rannassa Society Adventurerin vieressä. Tilaajan taloustilanteen vuoksi telakan käsiin jäänyttä risteilijää kävi katsomassa eräskin maailmankuulu pellavapää.
Harrastimme kesälomalla muodikasta lähimatkailua. Mainio valinta oli Hovilan kartano Somerolla. Emäntä Arja Torkkomäki kertoi kartanon mielenkiintoisista vaiheista – ja sitten olivat ne puvut.
Ylen käsittämättömän laajasta puvustosta oli valittu kolmisenkymmentä asua. Oli ihan hiljattain sarjoissa ja ohjelmissa nähtyjä, sitten vanhoja klassikoita ja vielä vanhempia.
Britanniassa teeveestä tuttuja asuja olen nähnyt enemmänkin. Ne istuvat kuin mittatilauspuku esimerkiksi kartanoihin, joissa suosikkisarjoja on kuvattu.
Saisipa näitä Raumalle. Kuka kysyisi Ylestä?
Entisiä Länskärin toimittajia, jotkut oikeasti vanhojakin, kokoontui viime lauantaina teatteriravintolassa.
Etenkin muualle muuttaneet vaikuttuivat kaupunginjohtaja Kari Kosken tilannekatsauksesta. Paljon on Raumalla viime vuosina tehty, ja enimmäkseen positiivista.
Oho-kommentteja kuului myös silloin, kun Rauman teatterin toimitusjohtaja Harri Natunen kertoi kauden yleisöennätyksestä: 43 307 katsojaa. Hakea saa kaupunkia, jossa katsojia on vuodessa enemmän kuin asukkaita.
Muistissa ovat ajat, kun musikaalinäytöksessä oli pahimmillaan enemmän henkilökuntaa kuin katsojia. Nyt tehdään sellaista mitä ihmiset haluavat nähdä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.