Rauman modernin metsäteollisuuden voi sanoa alkaneen reilut sata vuotta sitten, kun Vuojoen kartanon yhtiö päätti perustaa sahan Sampaanalanlahden rannalle. Sellutehdas ja voimala rakennettiin pian sahan kylkeen, paperitehdas paljon myöhemmin. Rauma-Repolan ”imperiumiin kuului muutakin metsää liippaavaa.
Idänkaupan hiipuessa Yhtyneet lopetti sellun ja sahan. Investointipäätös uudesta sellutehtaasta saatiin varsin pian, mutta sahaa saatiin odottaa vuosikymmeniä.
Hienolta tuntui, kun viime perjantaina Metsä Fibre viimein julkisti pitkään salassa pidetyn sahahankkeensa. En muuten vieläkään ymmärrä, miksei asiaa olisi aiemmin voinut kertoa.
Lehdistötilaisuuden päätteeksi noustiin Maanpään kallioille, josta näki hienosti kokonaisuuden: sellu, mäntyöljyjalostamo, paperitehdas ja satama, joka on viritetty juuri metsäteollisuuden tarpeisiin.
Nyt menetään Maanpäännokka, kauhistelivat jotkut.
Huoli on aiheeton. Länsi-Suomen uutisjutun havainnekuvassa näkyy selvästi, ettei saha-alue ulotu meren rantaan saakka. Väliin jää metsäkaistaleet.
Tässä vielä laajempi havainnekuva sahan sijoittumisesta alueelle:
Maanpään rannoille pääsee jatkossakin kävelemään, katselemaan merelle ja käristämään makkaraa nuotiolla.
Ja samalta siellä näyttää kuin ennen, vaikka metsän takana on pian puolisen vuotta maansiirtotöitä tehty. Myöskään sahaa, jonka rakentaminen toivottavasti alkaa vuoden päästä, ei rannasta tule näkemään.
Mereltä sahan voinee nähdä. Kauneus on sitten katsojan silmissä. Minä näen siinä bio- ja kiertotaloutta sekä 500 uutta työpaikkaa.
Kaupunkilaispojan mielestä se on kaunis näky.
Ja kun vähän päätään kääntää, aukeaa tuttu Raumanmeren maisema.
Ylen sarja Invisible Heroes, siis näkymättömät sankarit, pääsee toivon mukaan laajempaan kansainväliseen levitykseen. Suomalaisdiplomaatit pelastivat 1970-luvun alussa sotilasdiktatuurin kynsistä – jopa kuolemanleireiltä – pari tuhatta poliittista pakolaista.
Tositarinassa riittää draaman käänteitä, sillä Tapani Brotheruksen johdolla Chilessä toimittiin Suomen valtion virallisesta linjasta poiketen, ja salaakin.
Jalkapallomiehenä kiinnitin huomiota ratkaisevaan MM-karsintaotteluun. Tv-sarjassa katsottiin peliä ja todettiin Chilen voittaneen 1-0. Miksei kerrottu miten irvokas tuo ”voitto” oli? Sen näkee tästä videosta:
Chile tekee voittomaalin heti alkupotkun jälkeen. Helppo homma, sillä vastustajaa ei kentällä näy. Neuvostoliitto ei suostunut pelaamaan ottelua samalla stadionilla, joka toimi verisenä keskitysleirinä sotilasvallankaappauksen jälkeen.
Onneksi Chile ei pärjännyt kaksisesti MM-lopputurnauksessa.
Raum, Rome, Paris näkyy aina vaan useammissa yhteyksissä. Iiro Kosken kehittelemän logon taustalla on tunnetusti raumalaisen lauluntekijä Rauno Tuunan vanha paikallishitti ”Rauma, Rooma, Pariisi”.
Vuosituhannen alussa viriteltiin Rauman isoa markkinointikampanjaa, jonka iskulauseena oli ”Rauma, Rooma ja Pariisi”. Muistaakseni idea ei kunnolla tuulta ottanut.
Kun Eeva Kalli äänestettiin kansanedustajaksi, hänen tilalleen Miltton Networksin toimitusjohtajaksi piti löytää toinen verkottunut osaaja.
Valinta osui Stefan Walliniin, jolle riitti kolme kautta eduskunnassa. Wallin ehti kantaa kolmea salkkua maan hallituksissa, viimeksi puolustusministerinä.
Tähän on nyt kiinnitetty huomiota, sillä Miltton lobbaa Saabin puolesta Suomen suurissa puolustushankinnoissa. Saab sai jo Raumalla rakennettavien sotalaivojen aseistuksen ja tavoittelee isoa hävittäjäkauppaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.