Viimeinen sammuttaa valot

Hannele Lauri nauratti suomalaisia Spede ja naisen logiikka -sketsissä ihmetellessään Spede Pasaselle, mihin ihmeeseen me oikein tarvitsemme atomivoimaa, sillä onhan meillä sähköä.

Uraanin halkaisulle on ollut kieltäjiä myöhemminkin lisäydinvoiman rakentamisen ollessa kaikkia vaaleja edeltävä suosikkipuheenaihe. Aika on muokannut arvojamme, ja vaikka ydinvoimaan ja siitä syntyvään jätteeseen yhä liittyy riskinsä, olemme alkaneet painottaa omavaraisuutta ympäristöarvojen rinnalla.

Kukaan ei osaa varmuudella sanoa, milloin Ukrainan sota päättyy ja millaiset jakolinjat se jättää Euroopan ja Venäjän väliseen kaupankäyntiin ja luottamussuhteisiin. Vähissä ovat taannoisten lisäydinvoiman rakentamispäätösten arvostelijat. Omavaraisuuden äärelle johtaa kuitenkin monta uraanin halkaisua pienempääkin puroa.

Kahden vuoden määräaikainen sähkösopimukseni loppuu ensi marraskuun lopussa. Uusia tarjouksia kysellessäni hinnat ovat, kuten kaikki tiedämme, pilvissä. Halvimman tarjouksen sain paikalliselta sähköyhtiöltämme hintaan 28 senttiä/KWh. Se on melkein seitsemän kertaa niin paljon, kuin nykyisen sopimukseni hinnoittelu.

Kuten lainan korkojen kanssa, olemme tottuneet elämään halvan energiantuotannon ympäröimänä. Nykyisessä maailmantilanteessa keskuspankkien ohjauskorot nousevat, ja energian hinta nousee lyhyessä ajassa pilviin.

Epävakauden aika tuskin on lyhyellä aikajänteellä ohi menevä ilmiö. Siksi meidän tulisi pohtia tekemiämme ratkaisuja riippumattomuuden näkökulmasta. Olkiluodon uusi reaktori edustaa kansallista riippumattomuutta sähköntuotannosta ja epäilemättä vakauttaa energiamarkkinaa Suomessa.

Kansainvälisen sähköpörssinnäkökulmasta tarkasteltuna Eurajoella tuotettu sähkö on kaupan kohde siinä missä vaikkapa Norjassa tuotettu vesivoima. Energiaomavaraisuutta voidaan käsitteenä tuoda alas kansalliselta tasolta ja pohtia paikallisempia ratkaisuja.

Aurinkokennokauppiaat hierovat käsiään yhteen ihmisten jonottaessa paneeleja talojen katoille. Aurinkovoimalan takaisinmaksuajat lyhenevät sähkön hinnan kiivetessä kohti uusia korkeuksia. Ensi talveksi maalaillaan jo nykytasoonkin nähden moninkertaista sähkön hintaa.

Aurinkosähkössä on se huono puoli, että sitä on saatavilla vähiten, kun tarvitsemme sitä eniten. Talvella energian kulutus on suurin, eikä se siitä tule miksikään muuttumaan. Talossani on maalämpöpumppu. Se on loistava järjestelmä, mutta ei suinkaan käy pyhällä hengellä, vaan kuluttaa lähes 6 000 kWh sähköä joka vuosi. Näin on, vaikka lämmitän myös puulla.

Tuulivoima on ympärivuotisesti tasaisemmin saatavilla oleva ratkaisu, ja pienemmässä mittakaavassa laitteistoja on rakennettu omakotitalojenkin pihoille.

Kaikissa uusiutuvissa energiamuodoissa kynnykseksi nousee aloituskustannus. Aurinkokennoilla ei saa paljoa aikaan keskikokoisessa omakotitalossa alle kymmenen tuhannen euron sijoituksella – tuulivoimalan perustamiskustannuksesta puhumattakaan.

Tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru, sanoi joku viisas aikanaan. Paras linjaus kulkee siis ehkäpä kansallisen ja ruokakuntakohtaisen omavaraisuuden välissä.

Merituulipuistot ovat Suomessa vielä vähäinen uusituvan energian tuottaja. Merta meillä on, ja merirakentamiselle on Suomessa vankkaa osaamista. Tahkoluodon kymmenen voimalan merituulipuistosta on saatu hyviä kokemuksia, ja sen tuotolla kyetään kattamaan yli 8 000 sähkölämmitteisen omakotitalon sähköntarve. Sähköyhtiötä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko yhtiöllä omaa energiantuotantoa ja miten energiaa tuotetaan.

Merestä on leipä tavalla toisella saatu raumalaiseen pöytään maailman sivu. Me sinisessä kasvukivussa tuskailevat tuulisen rannan asukit suuntamme katseemme taas kerran merelle. Ehkäpä tutusta ja turvallisesta tulee vielä minunkin ruokapöytääni paitsi leipä, myös pöydän päälle valkeaa.

Kun yhteinen ruokahetki on ohi, viimeinen sammuttaa valot.

Logistiikan ja meriteknologian lehtori Samkista