Olen toiminut omaishoitajan sijaishoitajana vuodesta 2016. Hoidettavani on tällä hetkellä jo murrosiässä oleva kehitysvammadiagnoosin saanut ADHD-poika.
Hänen kanssaan olemme hiihtäneet, luistelleet, pulkkailleet, pyöräilleet, uineet, suunnistaneet, yöpyneet metsässä, kesällä kalastaneet, talvella pilkkineet, marjastaneet, käyneet kaupoissa, kirjastossa, kirppiksillä, kuntosalilla, elokuvissa, frispiikentillä, geokätköilleet, harrastaneet metallinetsintää ja niin edelleen.
Eli tehneet kaikkea mikä on hoidettavaa kiinnostanut. Usein olemme ottaneet mukaan toimintaan samanikäistä seuraa, kavereita tai serkkupojan. Rauman kaupungin sosiaali- ja terveysviraston kanssa tekemässäni toimeksiantosopimuksessa on sovittu palkkioksi 11,23 euroa tunnissa.
Palkkio sisältää kaikki toimeksiannon hoitamisesta sijaiselle aiheutuvat kulut.
Nyt Satakunnan hyvinvointialueelta kirjeen, jonka oli allekirjoittanut Vastuuyksikön (vammaispalveluiden sosiaalityön ja vaativan tuen palvelut ) päällikkö. Kirjeessä kerrottiin, että Rauman kaupungin vammaispalveluiden kanssa tekemäni sijaishoidon sopimus on päättynyt vuoden 2022 lopussa. Olen siis toiminut sijaishoitajana yli puolitoista kuukautta tietämättä, että sopimukseni on päättynyt.
Kirjeessä oli uusi sopimus Satakunnan hyvinvointialueen kanssa allekirjoitettavaksi viikon kuluessa. Palkkio vuoden 2023 alusta on 85 euroa vuorokaudessa eli 3,54 euroa tunnissa. Palkkani on laskenut vuoden alusta alle kolmannekseen.
Lukuisten yhteydenottojen, tiedustelujen ja soittopyyntöjen jälkeen asia on selkiytynyt sen verran, että vastaava sosiaalityöntekijä Raumalla on lomalla ja muilta alan ihmisiltä saamamme vastaukset kysymyksiimme ovat olleet lähinnä: emme tiedä.
Vastuuyksikön päällikkö vakuutti, että palkkioni kyllä maksetaan, mutta vasta 30. päivä (ehkä) ja uuden sopimuksen (jota ei ole siis vielä tehty) mukaisesti.
Allekirjoitanko uuden sopimuksen? Suostunko työhön tuolla tuntipalkalla miinus verot, kun matka työpaikalleni on yli 20 kilometriä ja vaatii oman auton käyttöä?
Paljonko meitä pimennossa pidettyjä, arvottomia, pettyneitä sijaishoitajia mahtaa olla ja ennen kaikkea; mistä omaishoitajat jatkossa saavat sijaishoitajia, kun aikaisemmallakaan palkalla ei ole tahtonut löytyä hoitajaa tai avustajaa.
Omaishoitajat tarvitsevat ja ovat varmasti ansainneet lepohetkensä. Ymmärrykseni mukaan yhteiskunta säästää suuret summat, kun omaishoitajat sijaishoitajineen tekevät työnsä, eikä laitoshoitoa tarvita.
Näinkö meitä työmme tunnollisesti tekeviä arvostetaan ja kohdellaan? Unohtamatta tärkeintä: vammaisille ja muille hoidettaville on tarjottava mahdollisimman hyvä, ihmisarvoinen kohtelu ja elämä.
Yksi sijaishoitaja vain