Voiko väkivalta olla viihdettä?

Nykyinen elokuvateollisuus, kuin myös videomaailmakin, ovat aiheiltaan suurelta osin väkivaltaa. Väkivaltaa esiintyy enenevässä määrin myös käytännön arkielämässä: kaduilla, erilaisissa laitoksissa, kouluissa, sairaaloissa, kodeissa ja yleisötilaisuuksissa. Raakalaismainen väkijoukkojen ampuminenkin on tullut tavaksi kautta maailman, eritoten Yhdysvalloissa.

Mitenkä tällaiseen elämään on tultu ja jouduttu? Onko tästä ulospääsyä? Pelkäänpä, että ei ole! Yhtä asiaa ei voi olla ihmettelemättä. Miksi meistä nykyajan ihmisistä niin suuri osa pitää näkemästään väkivallasta? Esimerkiksi katsomalla vaikkapa väkivaltaelokuvia? Mitä hauskaa siinä on, kun katsoo kanssaihmisemme pahoinpitelyä? Päinvastoin, sehän on inhottavaa ja tuomittavaa, suorastaan sairaalloista !

Olenkohan vanhanaikainen, tai jopa lapsellinen kun sanon, että minua ilahduttaa sellainen, mikä on jotenkin hauskaa, jopa riemastuttava. Sellaista, jota nähdessään, kuullessaan tai muuten kokiessaan saa nauraa vatsalihakset kipeäksi ja tulla hyvälle ja iloiselle mielelle.

Väitän, että ylenpalttinen väkivallan tyrkytys elokuvien ja videoiden muodossa ruokkii jollakin tavalla väkivaltaa. Kasvatusviisaat, koulutetut ihmiset, jopa professoritasolla väittävät toisin, vähättelevät väkivallan vaikutuksia ihmisten tekoihin.

Otan omakohtaisen kokemuksen väitteeni tueksi. Olen sota-ajan lapsi (synt.1932) ja muistan hyvin, mitenkä me poikakossit katselimme ihaillen aseen kanssa kotilomalle rintamalta saapuvia sotilaitamme. He olivat väkivallan kanssa tekemisessä, suorastaan tappamisen. Silti, me pojannappulat ihailimme heitä, halusimme jopa samaistua heihin, olla suomalainen sotilas, joka vastaa kymmentä ”r...ää.”

Viime aikoina Amerikassa tapahtuneita joukkoampumisia, joihin syypäiksi on presidentti Donald Trumpkin vakuutellut väkivaltafilmien vaikutuksia.

Trumpin lausunnot ovat joskus mitä ovat, mutta tällä kertaa olen taipuvainen jopa uskomaan, että presidentti Donald Trump saattaa olla oikeassa.

”Olenkohan vanhan- aikainen, kun minua ilahduttaa sellainen, mikä on jotenkin hauskaa.”

Kalle Pulkkinen

Pyhäranta