”Voisitko jäädä vielä aamuvuoron perään iltavuoroon?” - mistä lääke hoitajapulaan?

”Voisitko jäädä vielä aamuvuoron perään iltavuoroon?” ”Tänään ei sijaisia saatu, tehdään tällä porukalla se mihin pystytään.” Tuttua jokaiselle hoitajalle ja valitettavasti nykyään lähes jokapäiväistä. Hoitaja mennessään töihin, ei voi olla varma siitä, onko työkavereita tänään riittävästi ja pääseekö lähtemään kotiin silloin kun vuoro on suunniteltu päättyväksi.

Joustoa vaaditaan joka päivä, ja jo valmiiksi epäsäännöllisiä ja epämukaviakin työvuoroja joudutaan työnantajan tarpeista usein muuttamaan. Hoitaja joustaa, jottei jätä muita pulaan ja väsyy vähitellen, kun ei jaksa tai pysty tekemään työtään haluamallaan tavalla. ”Jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin, ja jos työpäivät ovat vain välttämättömästä selviytymistä, ihminen kyynistyy tai palaa loppuun”, totesi taannoin kansanedustaja Kristiina Salonen. Uskonkin, että juuri tämä on syy, miksi hoitoalan ammattilaisia hakeutuukin töihin muille aloille jatkuvasti.

Maaliskuussa julkaistu ammattibarometri kertoo karua kieltä siitä, miten koko maassa vallitsee vakava hoitajapula. Hoitajapula on alati kasvava ongelma myös Raumalla. Hoitajia yritetään jatkuvasti rekrytoida eri pituisiin työsuhteisiin ja alalla vallitsee nyt työntekijän markkinat. Koronakriisin myötä hoitohenkilöstöä on tarvittu lisää tartunnanjäljityksen ja rokotustilaisuuksien järjestämiseksi. Tämä tarkoittaa, että yhä enemmän hoitajia tarvitaan, vaikka nytkään väkeä ei tahdo riittää edes lakisääteisten vapaiden tai äkillisten poissaolojen paikkaamiseen.

Kuntatyönantajalla on aina ollut varsin hyvä maine ja kuntien työpaikat ovat olleet haluttuja. Tämä on perustunut palkkauksen lisäksi hyviin henkilöstöetuihin, ison organisaation mukanaan tuomaan turvallisuuden ja pysyvyyden tunteeseen sekä työnantajan mahdollisuuteen tarjota joustoja työelämässä, muun elämän sitä vaatiessa.

Meillä Raumalla talouden tasapainottamisen myötä henkilöstöetuja on leikattu kaikilta kunnan työntekijöiltä. Hoitajapulan myötä näiden leikkausten lisäksi hoitohenkilöstöä on viety entistä ahtaammalle mm. karsimalla lomaoikeuksia tiettyinä aikoina ja kieltämällä harkinnanvaraisia, työssä jaksamista tukevia työn osa-aikaisuuksia tiettynä ajankohtana, vedoten sijaisten saatavuuteen.

Tämä ajaa jo ennalta väsyneet hoitajat hakeutumaan työhön sinne, missä lomaa saa pitää myös halutuimpina loma-aikoina kuten vaikka joulun aikaan tai juhannusviikolla, ja jossa henkilöstö pystyy joustavasti sovittamaan työn vapaa-aikaan ja perhe-elämään. Näiden kiristelyjen myötä kaupungin kilpailuvaltit alkavat olla vähissä ja ollaan tilanteessa, jossa toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Jo olemassa oleva henkilöstö pitää saada sitoutumaan kaupunkiin työnantajana ja uutta ammattitaitoista väkeä houkuteltua töihin juuri meille.

Kilpailu hoitohenkilökunnasta on kovaa ja keinoja hoitajapulasta selviämiseen tuleekin työnantajana pohtia kiireellisesti. Rauman kaupungin tuleekin nyt työnantajana vastata tähän haasteeseen pohtimalla omaa vetovoimaansa ja kehittämällä imagoaan työnantajana niin, että se houkuttelee työntekijöitä palvelukseensa. Palveluita ei voida tuottaa, jos ei ole tekijöitä.

Meillä Raumalta valmistuu hoitajia kahdelta eri koulutusasteelta ja silti hoitajia ei riitä. Minne he menevät ja miten heidät saataisiin jäämään meille?

Rauman kaupungin tulee panostaa hoitotyön johtamisen kehittämiseen ja rekrytointiin. Opiskelijoiden rooli on merkittävä, ja heille tuleekin antaa hyvä kuva kunnasta työnantajana jo opiskeluaikana ja sitouttaa heidät työhön kaupungille. Työnantajana kaupungin tulee pohtia rohkeasti uusia malleja, joilla työhyvinvointia ja työssä jaksamista voitaisiin lisätä.

Miten olisi mahdollisuus käyttää työajastaan tietty määrä liikunnan harrastamiseen tai vaikka itsensä kehittämiseen opiskelemalla? Työnantaja voisi tarjota vuosittain hyvät työkengät tai tukea työmatkapyöräilyä osallistumalla pyörän hankinta- tai vaikka huoltokuluihin?

Nämä toimet voisivat olla tukemassa työssä jaksamista ja vähentäisivät sairauspoissaolojen määrää, samalla toimien vetovoimaa lisäävinä houkuttimina, kun osaajista käydään kilpailua. Myöskään rahallisten korvausten osuutta vetovoimaisuuteen ja kilpailukykyyn ei voida jättää huomiotta.

Ainoa lääke hoitajapulaan, on lisätä vetovoimaisuutta niin, että hoitajat haluavat työskennellä juuri meillä. Missään nimessä hoitajapulaan ratkaisu ei ole keppi – nyt vaaditaan porkkanaa!

Heidi Hiljanen

kuntavaaliehdokas (sd.), Rauma