Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan

Rauman seutukin oli viime lauantaina aktiivisesti mukana Suomen suurimmassa yleisötapahtumassa.

Kaikkiaan runsaat 600 kylää eri puolilta Suomea kutsui käymään niin läheltä kuin kaukaakin.

Jos ei nyt ihan kukkaroa kannattanut kotiin jättää, ainakin pääsi kerrankin halvalla. Valtaosa tapahtumista oli täysin maksuttomia.

Makkaroiden ja muurinpohjalettujen myynti toi yhdistyksille ja lukuisille toimijoille kaivattuja ropoja toiminnan pyörittämiseen.

Avoimet kylät oli malliesimerkki yhteisöllisyyden voimasta ja merkityksestä.

Yhdessä tehden tarjottiin mahdollisuuksia tutustua kyliin.

Rauman seudulla kylät ovat paitsi asumispaikkoja, myös keskeisiä yrittämisen ja lomailun areenoita.

Suomalaiselta maaseudulta on muutettu kaupunkeihin ja kylät ovat paikoin hiljentyneet.

Väestö ikääntyy eikä syntyvyyskään osoita kasvun merkkejä, pikemminkin päinvastoin.

Viime lauantai oli oivallinen osoitus siitä, ettei toimeliaisuus Rauman seudun kuntien kylistä ole hävinnyt. Vielä jaksetaan touhuta yhdessä ja yrittää kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Hanskoja ei ole syytä lyödä tiskiin, vaikka selviä periksi antamisen merkkejä onkin ilmassa.

Syrjäseuduilla talot eivät tahdo mennä kaupaksi, eivät millään hinnalla.

Työnsä aloittava hallituskin nosti käsiä pystyyn todetessaan, ettei väkeään menettäville seuduille ole enää luvassa rahoitustukea asuntorakentamiseen.

Kuitenkaan kaikille pääkaupunkiseutu tai muutkaan kaupungit eivät ole sitä, missä haluaisi elää ja vaikuttaa. Luonnonläheisyys, hiljaisuus ja kiireettömyys ovat asioita, joiden arvoa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän tarpeeksi.

Nykypäivän tekniikka on lyhentänyt välimatkoja. Selvää on, etteivät kaikki voi tehdä töitään etänä, kaukana varsinaisesta toimipisteestä.

Monille se kuitenkin on jo mahdollisuus. Etätyön edellytyksiä tuleekin jatkossa entisestään parantaa. Tuntuu vähintään koomiselta, että valokuitulinja menee portin pielestä, mutta liittymismahdollisuutta siihen ei ole.