Vierailin eurajokelaisten rakastaman sielunpaimenen, rovasti J.V. Heinosen (1902–1993) luona 1990-luvun alussa. Olin sopinut radiohaastattelusta. Kun tuli nauhoituksen aika, iäkäs pappismies vetikin yllätyksekseni esille kirjoittamansa tekstin heinäkuisen hallayön tuomasta nälkäajasta ja luki sen.