Aikaisemmin tällä viikolla vietettiin ystävänpäivää. Moni pitää kyseistä päivää lähinnä Yhdysvalloista meille levinneenä hömppäjuhlana. Kauppojen hyllyt pullottavat vaaleanpunaisista konvehtirasioista, sydämistä ja kukkasista. Onhan päivä toki vallan ihana ja söpökin keskellä talven harmautta.
Valitettavasti aidolla ystävyydellä ja ystävänpäivällä on vain vähän tekemistä keskenään.
Suomen Punaisen Ristin teettämän yksinäisyysbarometrin mukaan erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten ahdinko ei ole helpottanut koronan jälkeen. Yksinäisyys on laajentunut koskettamaan yhä useampaa.
Yksinäisyyden ja eristäytymisen kokemusten kasvaminen viimeisen vuoden aikana osoittaa sen, että poikkeuksellisten aikojen jälkeen vaaditaan aikaa ja erityistä vaivaa, jotta ihmiset saadaan taas liikkeelle ja solmimaan ihmissuhteita.
Vuosittaisen barometrin tulokset kertovat erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten vakavasta ahdingosta, jota koronarajoitusten poistaminen ei ole helpottanut.
Yksinäisyyttä, ulkopuolelle jätetyksi tulemista ja eristäytyneisyyttä kokevat eniten 15–34-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset.
Koronapandemialla on ollut nuorten hyvinvoinnille tuhoisat vaikutukset, ja näitä jälkiä korjataan vielä pitkään. Barometrin tulokset osoittavat saman surullisen kehityskulun, jota on havaittu aiemmissa tutkimuksissa nuorten ahdistukseen ja muihin mielenterveyden haasteisiin liittyen.
Yksinäiset nuoret ja nuoret aikuiset kuvaavat haasteita erityisesti omissa vuorovaikutustaidoissaan. Puolet yksinäisyyttä kokevista nuorista mieltää oman yksinäisyytensä syyksi muun muassa sosiaalisten tilanteiden jännittämisen.
Yksinäisyyttä voidaan vähentää esimerkiksi mahdollistamalla kohtaamisia ja tukemalla nuoria vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa. Itsetuntemusta on tärkeää vahvistaa, mutta on myös hyvä muistaa, että jokainen meistä voi rakentaa yhteisöllisyyttä huomioimalla muut.
On siis sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että teemme kaikkemme ennen kuin yksinäisyydestä kärsivä ihminen eristäytyy kokonaan.