Yksinasumien kasvaa edelleen

Yksin asuvien määrä on ollut edelleen viime vuodet kasvussa. Vuoden 2019 tilastojen mukaan yli 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Tämä on lähes puolet kaikista Suomen asuntokunnista, joita on noin 2,7 miljoonaa.

Vain vajaassa neljänneksessä asuntokunnista asuu enemmän kuin kaksi ihmistä.

Asuntokuntien keskikoko vuonna 2019 oli 1,97 henkeä.

Yksinasuvien määrä on viimeisten 30 vuoden aikana tuplaantunut. Kymmenessä vuodessa yksinasuvien määrä on kasvanut eniten alle 30-vuotiailla ja yli 65-vuotiailla.

Nuorissa ikäryhmissä miesten yksinasuminen on yleisempää, iäkkäistä yksinasuvista puolestaan valtaosa on naisia.

Yleisintä yksinasuminen on yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä, joista melkein joka toinen asuu yksin.

Yksinasuvilla on 80 prosenttia korkeampi riski sairastua masennukseen verrattuna ihmisiin joiden taloudessa asuu muita ihmisiä.

Sairauden ja työttömyyden kohdatessa yksinasuva on muita suojattomampi. Yksinasuvista kolmannes on pienituloisia tai köyhiä.

Moni joutuu turvautumaan pitkäaikaisesti muun muassa toimeentulotukeen.

Yksinasumisen taustalla on monia syitä. Niitä ovat muun muassa kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja entistä yksilökeskeisempi yhteiskunta yleensä.

Yksinasuvien väestöryhmä pitää sisällään niin opiskelijoita, sinkkuja, eronneita ja leskiä kuin juuri vanhempien helmoista omilleen muuttaneita nuoriakin.

Usein yksin asutaan muutamia vuosia, jonka jälkeen asumismuoto jälleen muuttuu.

Vaikka yksinasuvien lukumäärä lisääntyy, harvassa ovat he, jotka asuvat yksin kymmeniä vuosia.

Yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet ovat asioita, joihin yksin asuva joutuu käyttämään muita asuntokuntia enemmän energiaa.

Jokaisella tulisi olla lähellä henkilö, jonka kanssa voi käsitellä arjessa vastaan tulevia iloja, suruja ja isoja päätöksiä.