Olin edellisviikolla Vuojoen kartanossa kuulemistilaisuudessa. Tilaisuuden aiheena oli Rikantilan kyläkoulun mahdollinen sulkeminen.
Tilaisuudessa puolustettiin kiivaasti omaa koulua niin kuin kuuluukin. Mutta jos tarkoitus oli saada aikaan laajaa ja rakentavaa keskustelua, ei siihen Vuojoella päästy. Tilaisuuden anti jäi melko yksipuoliseksi.
Minä en ole lakkauttamassa Rikantilaa enkä mitään muutakaan kyläkoulua. Mutta faktaihmisenä harmittaa keskustelun yksipuolisuus.
Niinpä tässä muutama pohdinta ja esimerkki, joita Vuojoella ei kuultu. Esimerkkini koskevat kyläkouluja yleensä, ja osoittavat, että tätäkin mieltä voidaan olla.
Ensinnäkin miten kyläkoulu vaikuttaa kaverisuhteisiin. Onko ylipäätään kavereita? Toki pienessä koulussa kaikki tuntevat toisensa, mutta voiko ekaluokkalainen oikeasti olla kuudesluokkalaisen kaveri?
Eräskin poika on jälkeenpäin muistellut alakouluaikoja ja todennut, ettei aina ollut kivaa, kun omalla luokalla ei ollut ketään muuta. Eräs tyttö puolestaan sai ensimmäisen ystävän seiskalla, kun alakoulussa ei ollut läheskään saman ikäisiä muita tyttöjä.
Ylipäätään jäin pohtimaan, millaista on mennä yläkouluun, jos sinne ei mene yhtään luokkakaveria?
Vaikka Suomessa opettajat ovat hyvin koulutettuja, eivät kaikki opettajat ole hyviä. Entä jos kyläkoulussa osuukin opettajaksi leipiintynyt kansankynttilä, joka ei jaksa enää panostaa uudistumiseen ja tuntejakin on tullut valmisteltua viimeksi 1990-luvulla?
Eräskin kyläkoulun kasvatti muisteli, miten itse jo vitosella huomasi, ettei opettajalla kaikki nyt mene ihan putkeen.
Tällaista opettajaa lapsi saattaa joutua katselemaan neljäkin vuotta, kun muita vaihtoehtoja ei ole.
Moni myös pelkää, että kylä kuolee, jos koulu lakkautetaan. Vuojoellakin nostettiin kuitenkin esille Luvia, jossa kyliin on riittänyt muuttajia ilman koulujakin.
Samoin on laita Lapissa. Kyläkoulut lakkautettiin, mutta kylät porskuttavat. Esimerkiksi Kauklaisissa ja Kodiksamissa koulurakennukset ovat kyläläisten käytössä ja toimintaa on paljon ja monenlaista.
Eivätkä kylään muuttavat kysele koulujen perään, vaan toimivien koulukyytien.
Ja on myös varmasti niitäkin, jotka pelkäävät kiinteistöjensä arvon tippuvan, jos kylässä ei ole koulua. Sitäkään ei Vuojoella sanottu ääneen.
Ja vaikkei esimerkiksi Eurajoella olekaan taloudellista tarvetta kyläkoulujen lakkauttamiseen, nousee siellä talous toisella tavalla esille. Kaikki eivät ole tyytyväisiä siihen, että kyläkouluihin käytetään vuodessa yhteisiä varoja 5 000–10 000 euroa per lapsi enemmän kuin kirkonkylän koulun lapsiin.
En yhtään epäile, etteikö valtaosa lapsista viihtyisi kyläkoulussa. En epäile sitäkään, etteikö valtaosa opettajista olisi mukavia ja päteviä.
Kaikissa asioissa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei mikään ole niin musta-valkoista. Ja vaikka entisellään jatkettaisiin, välillä on kuitenkin hyvä keskustella asioista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.