Peruskoulut ja päiväkodit ovat yhteiskunnan peruspalvelua, ihan sen ydintä. Onko oikein, että Turun yliopisto perii italialaismafian mallista suojelurahaa siitä, että yliopisto verorahoituksella kouluttaa opettajia ja lastentarhanopettajia Raumalla?
Tämän kysymyksen Länsi-Suomi esitti viime lauantaina Raumalla vaalikiertueillaan käyneille Petteri Orpolle ja Li Anderssonille.
Orpo (kok.) on suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja ja vahva ehdokas seuraavaksi pääministeriksi.
Andersson (vas.) on opetusministeri ja puolueensa puheenjohtaja.
Turkulaisina kärkipoliitikot tuntevat hyvin Rauman OKL:n tapauksen, jonka kanssa alettiin painia jo viime kesänä. Ensin kulisseissa ja lopulta myös julkisuudessa, kun Turun yliopisto tiedotti säästötarpeistaan.
Orpo ja Andersson pitävät suurena voittona, että vuonna 1896 aloitettu opettajankoulutus jatkuu Rauman Seminaarinmäellä.
Halvalla voitto ei irronnut. Rauman kaupunki sitoutui maksamaan Turun yliopistolle vähintään 1,5 miljoonaa euroa vuosittain.
Pitäisikö Kuopion kaupungin maksaa Itä-Suomen yliopistolle, että siellä koulutetaan lääkäreitä?
Opetusministeri Andersson vastasi, että yliopistot ja kunnat saavat tällaisia sopimuksia tehdä. Hän arveli, että vastaavat alueelliset diilit voivat yleistyä.
Andersson korosti, että yliopistot ovat autonomisia toimijoita.
Orpo myönsi, että Länsi-Suomen esittämä kysymys on oikeutettu, mutta hänkin varoi arvostelemasta Turun yliopistoa.
Orpo totesi, että tehty sopimus on yliopiston ja kaupungin välinen asia.
Yliopistojen itsehallinto on kirjoitettu perustuslakiin. Yliopistoilla on suuri vapaus järjestää toimintansa omien strategisten tavoitteidensa mukaisesti.
Valtio rahoittaa yliopistojen toiminnan lähes kokonaan.
Silti voidaan tulkita, ettei yliopistoihin saisi kohdistaa ohjailua.
Ei silloinkaan, vaikka päätökset olisivat yhteiskunnan kokonaisedun vastaisia?