Kirjosieppo on hauska veitikka ja oikea kevätaamun ilopilleri. Huomattuaan, että vaimoni ja minä olemme asettuneet keittiöön aamupöydän ääreen, pieni ja pirteä ystävämme tulee tervehtimään meitä ikkunan takaa. Se seisoo ikkunapellillä ja vetää valkoisen rintansa rottingille. Kaula pitkänä se katselee meitä pienillä, mustilla nappisilmillään. Sanallinen kommunikaatio jää tilanteen tarkkailijan kanssa vähäiseksi, mutta katseet kertovat kaiken. Välillä se lennähtää istumaan pation niskalle saadakseen etäisyyttä tapahtumaan. Sitten se taas palaa ikkunalle ja katselee kuinka aamiaisen syönti on meiltä edistynyt.
Se ilmestyi vaatimattomamman näköisen naaraansa kanssa vajaa viikko sitten pihallemme. Olimme itse asiassa seuranneet jo jonkin aikaa talitiaisten puuhia pihakoivuun aikoinaan ripustetussa parhaat vuotensa nähneessä linnunpöntössä. Sinnikkäästi tinttipariskunta rakensi sinne pesää. Huolestuimme, sillä pönttö retkotti pahasti koivun kyljessä ja sen kattokin näytti olevan irti.
Entäpä jos se tippuu juuri kun emo on ruokkimassa poikasia tai sitten sade valuu katolta pienten niskaan? Tällaisen murhenäytelmän edessä Ukrainakin unohtui hetkeksi pois mielestä. Niinpä eräänä aamuna kiipesin alumiinitikkaista myöten korkealle koivuun. Olinhan ollut opiskeluaikoina Rauman palokunnan kesäbrankkori ja muistin oikeat toimintatavat.
Kiersin käteni paksun koivun ympäri ja sidoin pahasti roikkuvan pöntön mukanani tuomalla muovitetulla taulujen ripustuslangalla tukevasti kiinni koivun kylkeen. Pöntön katon naulat olivat tosiaan ruostuneet poikki ja tuuli olisi voinut heittää laudanpalan maahan koska tahansa. Niinpä kietaisin sen pystysuo- ralla langalla kiinni muuhun pönttöön ja laskeuduin maahan.
Harmiksemme tiaiset eivät ilmestyneet pöntölle. Ilmeisesti ne vierastivat minun valkosipulilta tuoksahtavaa hengitystäni, mikä leijui edelleen pöntön tietämillä.
Kirjosieppo ei sen sijaan kursaillut. Se rupesi estottomasti rakentamaan pesää tiaisten pesän päälle, niin kuin sillä on tiettävästi usein tapana tehdä. Se ei toimi niin ilkeyttään, vaan koska suuri elämän luoja on antanut sille sellaiset geenit ja toimintakaavan. Eihän se nyt aivan reilulta näytä ihmisten mittapuulla mitaten, mutta minkäs teet .
Entä kuinka toimii luomakunnan kruunu? Käytetään vaikka Putinia esimerkkinä. Kirjosiepon touhujen tarkkailu on itse asiassa hyvää vastalääkettä, niille mielettömille ja järkyttäville uutisille, joita näemme päivittäin televisiosta. Talitiaisen ja kirjosiepon ei tarvitse välittää yhtään mitään Natoon siirtymisestä, mutta meille se on elintärkeä asia.
Lasse Kempas