Tämän helpon nyrkkisäännön avulla tiedät, kuinka paljon peräkärryä vetävän auton vetokoukkua saa kuormittaa

Peräkärryn aisapaino tarkoittaa sitä, kuinka paljon auton vetokoukkua saa kuormittaa. Kuva: Jonathan Ybema

Vajaa viikko sitten voimaan tullut uusi tieliikennelaki toi peräkärryn vetäjille sellaisen uudistuksen, että nykyisin peräkärryä saa vetää sataa kilometriä tunnissa niillä alueilla joilla tämä nopeus on muutenkin sallittua.

Ennen peräkärryä vetäessä sai ajaa vain 80 kilometriä tunnissa.

Suomen Autoliiton mukaan uudistus on tervetullut, sillä on paljon tilanteita, joissa luokittelumassaltaan enintään 750 kg:n painoista perävaunua eli tuttavallisemmin kevytperäkärryä voi hyvin ja turvallisesti vetää muun liikennevirran kanssa samaa nopeutta.

Uusi ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus ei kuitenkaan tarkoita, että perävaunua pitäisi aina vetää suurinta sallittua nopeutta vaan nopeuden valinnassa on tärkeää huomioida liikenneympäristö, olosuhteet ja yhdistelmän kuormaus.

Myös vetoauton ja perävaunun teknisestä kunnosta huolehtiminen on erittäin tärkeää.

Autoliitto muistuttaa, että olennaista on selvittää, paljonko perävaunuun saa ottaa kuormaa.

Kuormauskyky selviää, kun sallitusta kokonaismassasta vähennetään perävaunun omamassa. Jos perävaunussa on kuomu, se katsotaan kuormaksi ja vähentää näin ollen kuormauskykyä.

Lisäksi on selvitettävä, minkä painoista perävaunua vetoautolla saa vetää.

Usein henkilöauton rekisteritiedoissa määritelty suurin sallittu perävaunumassa jarruitta on selkeästi pienempi kuin perävaunun teknisesti suurin sallittu kokonaismassa tai tieliikenteessä suurin sallittu akselimassa.

Näin ollen pienin arvoista on luonnollisesti määräävä.

Olennaista on myös selvittää, paljonko auton vetokoukkua saa kuormittaa eli paljonko aisapaino voi enintään olla.

Kuormasta tulisi tehdä mahdollisimman matala ja yhtenäinen kokonaisuus.

Painopisteen tulisi olla pituussuunnassa akselin tai akselien päällä niin, että aisapainoa on jonkin verran. Aisapaino saa enintään olla kymmenen prosenttia perävaunun akseleille sallitusta massasta.

- Jos kuorma on liian edessä, on aisapainoa liikaa – jos taas kuorma on liian takana, tulee asiapainosta negatiivinen eli aisaan kohdistuu nostetta, mitä ei missään nimessä saa olla. Näin käy helposti kuljetettaessa pitkää tavaraa, kuten lautoja, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo.

Autoliitto antaa peräkärryilijöille hyvän nyrkkisäännön aisapainon arvioimiseen.

Jos vetopään pystyy nostamaan koukkuun käsivoimin ilman kohtuutonta ponnistelua, on aisapainoa sopivasti.

Mikäli voimaa tarvitsee reilusti, on aisapainoa liikaa ja jos aisa nousee maasta itsestään, on aisapainoa liian vähän. Leveyssuunnassa kuorman painopisteen tulisi olla mahdollisimman keskellä ja korkeussuunnassa matalalla.

Autoliitto muistuttaa myös, että kuorman sidonta on olennaisen tärkeää.

Kun kuorma on sijoitettu oikein, pitää sen paikallaan pysyminen varmistaa kuormasta riippuen tuennalla ja sidonnalla tai pelkällä sidonnalla.

Mikäli kuorma pääsee liikkumaan jarrutuksessa, kiihdytyksessä tai käännöksessä, muuttuu sen painopiste ja yhdistelmä käyttäytyy yllättävästi.

- Sidontaan on syytä käyttää asianmukaisia sidontaliinoja – pyykkinaru ei ole sidontaväline. Sidonnan kireys on syytä varmistaa noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen ja sen jälkeenkin säännöllisesti ajon aikana, Vesalainen painottaa.