Ruotsi pursuaa dekkarikirjailijoita, joista paljon on saatu myös suomeksi. Yksi sellainen on Katarina Wennstam, jonka suomennettu tuotanto löytyy myös minun kirjahyllystäni.
Ensin tuli feministinen trilogia Tahra, Turman lintu ja Alfauros. Tahrassa aiheena on seksin osto ja ihmiskauppa. Turman linnussa teemana on parisuhdeväkivalta. Alfauroksessa Wennstam nostaa esille nuorten tyttöjen hyväksikäytön.
Kirjoissa toimijoina ovat rikospoliisit, asianajajat, tuomarit ja toimittajat. Näkökulmia on monia ja ne vaihtelevat tiuhaan. Juonen kuljetuksen lisäksi Wennstam valistaa ja ehkä jopa saarnaa, tai ainakin luennoi.
Nyt Wennstam on aloittanut uuden sarjan, jonka avaus on saanut suomeksi nimen Petturi. Ote on edelleen feministinen, vaikka aihe onkin maskuliininen. Eli pääosassa ovat rikospoliisi Charlotta Lung ja asianajaja Shirin Sundin. Aiheena puolestaan on jalkapallomaailma väkivaltaisine fanikulttuureineen, homofobioineen ja seuraa vaihtaneiden petturuuksineen.
Tyyli on tuttua Wennstamia. Näkökulmat vaihtelevat ja mukaan mahtuu luennointia. Perinteisestä dekkarista ei sikäli ole kyse, sillä murhaaja on selvillä jo reilut sata sivua ennen loppua. Suuri paino kirjassa laitetaankin oikeudenkäynnille. Pohdittavana on kysymys, oliko kyseessä tappo, murha vai murha, johon pätee kovennettu rangaistus.
Murhan ja siihen liittyvän lisäksi – jopa lähes yhtä paljon – keskitytään Lugnin ja erityisesti Sundinin yksityiselämään. Lugn on lesbo ja Sundin irakilaistaustainen.
Wennstamin kirjoitustavasta näkee, että hän on taustaltaan toimittaja. Teksti on sujuvaa ja vailla turhaa kikkailua. Ehkä se on yksi syy, miksi minä pidän Wennstamista.
Toinen syy ovat tietenkin aiheet. Ja kolmas on se, että Wennstamin kirjoissa ei metsästetä sarjamurhaajia. Tarina voi olla mielenkiintoinen ilman kuutta kuolluttakin.