Olen vuosien varrella kirjoittanut Länsi-Suomeen koko joukon kirja-arvosteluja. Arvostelu on ehkä sanana vähän turhan juhlava, sillä en ole mikään analyyttinen arvostelija. Enemmänkin kirjoitan kotokutoisia pätkiä lukemistani kirjoista.
Vuoden 2002 joulukuussa arvostelin Anna Kortelaisen kirjan Virginie! Kyseinen arvostelu oli sikäli erilainen, että se poiki Tammelta henkilökohtaisen kutsun Kortelaisen seuraavan kirjan – Levoton nainen – julkaisutilaisuuteen. Vasta tuolloin tajusin, että kirjoitelmiani luetaan pääkaupungissa asti.
Tässä kyseinen arvostelu otsikolla Kuka oli Virginie?
”Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina
Taidehistorioitsija Anna Kortelainen on tarttunut aiheeseen, joka ensi kuulemalta tuntuu omituiselta, tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Miksi ketään kiinnostaisi jonkun taulun malli? Harvoin ennakkokäsitys menee niin pieleen kuin Kortelaisen kirjan kohdalla.
Kortelainen on varsinainen Edelfelt-asiantuntija. Viime vuonna hän julkaisi kommentoidun valikoiman Albert Edelfeltin kirjeitä äidilleen. Tänä syksynä oli vuorossa – Virginien lisäksi – väitöskirja Edelfeltin 1870- ja 1880-luvun vaihteen tuotannosta.
Virginie alkoi kiinnostaa Kortelaista hänen muihin Edelfeltiin liittyvien töittensä kautta. Äidille lähetetyissä kirjeissä ei Virginietä mainita, ei ainakaan säilyneissä kirjeissä. Oletettavaa onkin, että Edelfeltin pikkusisko Berta hävitti kirjeet, jotka eivät tuntuneet sopivan kansallissankarin kuvaan.
Sen sijaan Virginie mainitaan Bertel Hintzen 1940-luvulla julkaisemassa Edelfelt-tutkimuksessa. Hintze tunnistaa Virginien monissa 1880-luvun alun maalauksissa. Lisäksi Hintze on käyttänyt tietolähteenään kuvanveistäjä Ville Vallgrenia. Vallgrenin mukaan Edelfeltillä ja Virginiellä oli jopa kaksi yhteistä lasta.
Virginie ei jättänyt Anna Kortelaista rauhaan. Vuosien mittaan hän pohti, mitä jää jäljelle ihmisestä, josta tiedämme hädin tuskin etunimen ja joitakin kasvonpiirteitä? Kortelaisen mielestä jotain täytyy jäädä.
Kirja on huima yritys saada selville, kuka oli Virginie, miksi hänestä tuli Edelfeltin rakastajatar ja malli, mitä heidän lapsilleen tapahtui, mitä tapahtui Virginielle eron jälkeen ja miksi kävi, kuten kävi. Kortelainen on kuin salapoliisi, joka selvittää valtavat määrät johtolankoja, tietoja ja oletuksia.
Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää Virginien jahtaamista. Anna Kortelainen rakentaa 300 sivussa hienoa aikalaiskuvaa 1800-luvun rahvaasta, erityisesti naisista ja heidän lapsistaan. Lukija saa raadollisen kuvan tuon ajan köyhän naisen mahdollisuuksista äitinä, naisena ja työntekijänä.
Kortelainen marssittaa lukijan eteen myös hengästyttävän määrän 1800-luvun taiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä.
Vaikka tiedonmurusia, ihmisiä, oletuksia ja tapahtumia on paljon, pitää Kortelainen hyvin langat hallussaan ja lopputulos on nautittavaa luettavaa. Kelpo kirja niin arvoitusten ystäville, taiteen tuntijoille, feministeille, Ranskaa rakastaville, historiasta kiinnostuneille kuin monille muille.”
Virginie! löytyy tietenkin kirjahyllystäni, samoin Levoton nainen. Vuosien varrella sinne ovat Kortelaiselta löytäneet myös Päivä naisten paratiisissa ja tekstikokoelma Rakkautta sattumalta.