On aina hieno tunne, kun löytää uuden kirjailijan, johon tykästyy. Upea tunne on silloin, kun lukee kirjan, joka kaivautuu sieluun asti.
Tällä kertaa nämä kaksi yhdistyivät. Olen nyt lukenut John Boynelta kaksi kirjaa. Ensimmäinen oli 2011 ilmestynyt Kuudes mies ja toinen 2006 ilmestynyt Poika raidallisessa pyjamassa. Suomeksi ensin mainittu saatiin viime vuonna ja jälkimmäinen vuonna 2008.
Jo Kuudes mies oli vaikuttava ja koskettava kirja. Kirjassa eletään vuotta 1919. Ensimmäinen maailmansota on päättynyt vuotta aikaisemmin. Sodan koko karmeuden kokenut nuori Tristan Sadler menee tapaamaan sodassa kuolleen ystävänsä siskoa.
Kirja kertoo sodan julmuudesta, suurista salaisuuksista ja elämän raadollisuudesta. Boyne osaa kuitenkin asettaa sanansa niin, ettei lukija ahdistu.
Poika raidallisessa pyjamassa oli sitten se kirja, joka kaivautui syvälle ainakin minuun. Kirjan päähenkilö on 9-vuotias saksalaispoika Bruno ja eletään vuotta 1943. Brunon isä saa komennuksen Auschwitzin keskitysleirin komentajaksi eteläiseen Puolaan. Ja vaikka kirjan tapahtumat on kirjoitettu niin kuin Bruno ne ymmärtää, kirja ei ole lastenkirja.
Kirja kulkee tavallaan kahdessa kerroksessa. Tekstissä mennään Brunon mukana hänen ihmetellessään aidan takana olevia ihmisiä, joilla kaikilla on samanlainen raidallinen pyjama. Bruno ystävystyy aidan takana asuvan Shmuelin kanssa. Samaan aikaan tarina kulkee lukijan mielessä, sillä hän tietää Brunoa paremmin, mistä oikeasti on kyse.
Pakko tunnustaa, että kirjan aloittaminen hieman pelotti. En yleensä lue holokausti-tarinoita, sillä niissä ei yleensä ole (ei voi olla) variaatioita. Boynenkaan kirjassa ei ole onnellista loppua, mutta silti siinä on yllättävä loppu. Ja tietenkin myös surullinen ja koskettava.
Tässä kohtaa on myös pakko kritisoida Wikipediasta löytämääni esittelyä kirjasta. Sen mukaan Auschwitz oli juutalaisten työleiri, vaikka oikeasti Auschwitz-Birkenau alaleireineen oli Natsi-Saksan suurin tuhoamisleiri, jossa tapettiin toista miljoonaa ihmistä.
Samaisessa tekstissä sanotaan myös, että kirjan loppu jää avoimeksi. Jos ajankohdan tapahtumista ja varsinkin Auschwitz-Birkenausta jotain tietää, ymmärtää myös kirjan lopun, vaikkei sitä rautalangasta väännetäkään.