Tuttu kirjastovirkailija ihmetteli tässä taannoin, miksi lainausluvut laskevat. Luulisi näin laman aikana, että kuntalaiset käyttäisivät ilmaispalveluja hyväkseen, mutta toisin on käynyt. Vastaavaa oli kuulema havaittavissa myös 1990-luvun laman aikaan.
Ei kirjastosta tarvitse kirjoja lainata, jos ei tykkää kirjojen lukemista. Lukusalissa voi lukea tuoreimmat lehdet ja vähän vanhempia saa myös lainaksi. Lisäksi kirjastosta voi lainata elokuvia ja tv-sarjoja. Kannattaa poiketa.
Toinen harmittelun aihe oli se, että ihmiset eivät juurikaan osaa lainata/lukea vanhoja kirjoja. Hyllyihin jää pölyttymään valtavat määrät hyviä kirjoja, kun lainaksi kelpaavat vain uusimmat kirjat.
Sama muuten näkyy kirjakaupoissa. Kirjat tuntuvat vanhenevan entistä nopeammin ja joutuvan jopa alle vuoden ikäisinä alennusmyyntiin. Alennusmyyntejä taas tuntuu olevan alvariinsa. Toisaalta se tietenkin on hyvä asia, mutta ei aina.
Ainakin minä kaipaan vielä niitä aikoja, kun vuodessa oli yksi kirja-ale. Se alkoi aina (muistaakseni) helmikuun alkupäivinä ja oli iso tapahtuma. Kirja-kaupoilla oli yhteinen kustantajien aleluettelo, mutta lisäksi jokaisella kaupalla oli oma valikoimansa. Kirjoja oli myynnissä paljon ja niitä jopa varattiin etukäteen. Päivä kului hulppeasti, kun kiersi kaupasta toiseen.
Kirja oli silloin arvossaan. Nyt siitä on tullut enemmän sellainen kertakäyttötavara.