Meille on valmistumassa uusi kirjasto. Ei siis meille kotiin, vaan kotikylääni. Uutta kirjastoa on odotettu pitkään, sillä nykyinen toimii ahtaissa ja epämukavissa tiloissa kerrostalon kellarissa.
Uudessa talossa kirjaston tilat kaksinkertaistuvat. Kirjoja sinne ei silti mahdu nykyistä enempää, koska nykyään kirjastoista halutaan avaria, valoisia ja viihtyisiä. Kirjoja halutaan myös paremmin esille houkutukseksi lainaajille. (Muuten, toimii. Minä lainaan usein kirjoja, jotka on asetettu näytteille.)
Niinpä kirjastossa järjestettiin vanhojen kirjojen poistomyynti. Kirja kuin kirja maksoi 10 senttiä ja viimeisen tunnin aikana kirjoja jaettiin ilmaiseksi. Minäkin tietenkin kävin ostoksilla. Pino kirjoja, yhteensä 70 senttiä.
Tytär kävi ilmaistunnilla ja toi mukanaan kolme kirjaa, koska ”ne olivat niin kauniita”. Meillä menee näköjään geeneissä kirjojen arvostaminen paitsi tarinoina, myös esineinä.
Minun kasani sisälsi yleisurheilun MM-kisakirjan vuodelta 2005, yhden Nadine Gordimerin, yhden Jörn Donnerin, yhden Lotta-kirjan ja kolme Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset-kirjaa.
Kuka muistaa lapsuudestaan etsiväkaksoset? Minusta Ahlrudin kirjat olivat niin hienoja, että nyt oli nostalgiasyistä pakko ostaa muutama. Näin siitä huolimatta, että omat lapset eivät niitä ole suostuneet lukemaan.
Sivar Ahlrud oli ruotsalainen taiteilijanimi, jonka takaa löytyi kaksikko Ivar Ahlstedt ja Sid Roland Rommerud. He kirjoittivat sarjaa vuosina 1944–1974. Kaikkiaan sarjaan kuuluu 38 osaa. Kirjojen päähenkilöitä ovat identtiset kaksoset Klas ja Göran ja heidän kirjaviisas serkkunsa Hubert.
Poistomyynnissä oli varmaankin tuhansia kirjoja. Oli jotenkin surullista katsoa kirjoja, joita kukaan ei halua enää lukea. Pitäisikö perustaa Unohdettujen kirjojen hautausmaa? No, ainakin meidän perhe pelasti kymmenen kirjaa.