Lukuvuoteni 2014 päättyi Merete Mazzarellan kirjaan Sielun pimeä puoli, joka kertoo Mary Shelleystä ja hänen Frankensteinistaan. Kirja oli 84:s viime vuonna lukemani.
Kirjan sain joululahjaksi lapsiltani. Mazzarella-kokoelmani käsittää nyt kymmenen kirjaa.
Sielun pimeä puoli on tuttua Mazzarellaa. Teksti on mielenkiintoista, monipolvista, analyyttistä ja osoittaa kirjoittajansa laajan lukeneisuuden.
Mary Shelley oli aikansa kuuluisuuksien Mary Wollstonecraftin ja William Godwinin tytär, joka nai aikansa kuuluisuuden eli Percy Shelleyn. Frankensteinin Mary Shelley kirjoitti 19-vuotiaana.
Mary Shelleyn elämä oli melkoisen karua. Hänen äitinsä kuoli Maryn syntymän jälkikomplikaatioihin, 22-vuotiaana hän oli menettänyt jo kolme lasta ja leskeksi hän jäi 25-vuotiaana. Ei ole ihme, että melankolia vaivasi häntä läpi elämän.
Frankensteinia en ole lukenut. Pakko kuitenkin myöntää, että äkkäseltään olisin väittänyt kirjan hirviön nimeksi Frankensteinia. Oikeasti Frankenstein on hirviön tekijä, eikä hirviökään ole hirviö vaan nimetön olento.
Mazzarella pohtii hienosti sitä, miten olennosta tulee hirviö siksi, että kaikkien mielestä hän on hirviö. Syynä luuloon on olennon kammottava ulkonäkö. Alunperin olento on kuitenkin hyvinkin hyväsydäminen, oikeastaan, niin kuin Mazzarella sanoo, pieni viaton lapsi. Elikä hirviöksi ei synnytä, vaan hirviöksi kasvetaan.
Oikeastaan Frankenstein on sittenkin kirjan hirviö kieltäessään luomaltaan olennolta läheisyyden ja rakkauden, pakottamalla tämän yksinäisyyteen ja vainottuna olemiseen.
Muut joulukuussa lukemani kirjat olivat John Verdonin Murhakierre, Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili, Andrew Taylorin Books that changed the World, ja jo aikaisemmin blogatut Mauri Kunnaksen Yhtä juhlaa ja Hilja Valtosen kaksikko Vaimoke ja Neekerityttö peilaa.