Viime vuoden sadan kirjan urakastani helmikuulle mahtui kahdeksan kirjaa. Tänä vuonna tuli helmikuussa luettua viisi kirjaa.
Viime vuoden helmikuun ensimmäinen kirja oli Sesse Koiviston Huvila Kulosaaressa. Vihkossani lukee vähemmän mairittelevasti: ”Harvinaisen huono kirja. Heikko tarina ja kökkö teksti.”
Seuraavaksi oli vuorossa paikalliskaksikko Rantanen ja Mankonen. Heidän kirjansa kertoo sanoin ja kuvin Rauman Lukon toisen mestaruuden metsästyksestä. Manksun kuvat ovat loistavia ja kirjassa oli monta ansiokasta kohtaa. Olematon oikoluku vähän pani harmittamaan.
Helmikuun kolmas kirja oli koskettava kirja Iranista ennen vallankumousta ja sen jälkeen. Kader Abdolah osoittaa, että diktatuuri on aina samanlaista, on diktaattorina sitten kuningas tai ajatollah.
Helmikuu oli näköjään täynnään erinomaisia ja erilaisia kirjoja. Abdolahia seurasivat Marianne Fredrikssonin Marian evankeliumi (pakko lukea yhdessä illassa), Katarina Wennstamin Tahra (yllättävän hyvä dekkari) ja Håkan Nesserin Kokonaan toinen juttu (koukuttava).
Hieno löytö helmikuussa oli Kirsi Vainio-Korhosen Sofie Munsterhjelmin aika. Kirja kertoo oikeasti eläneen Sofien kautta yläluokan naisen elämästä 1800-luvulla. Maaliskuussa oli vuorossa Vainio-Korhosen kirja Sofien isoäidistä, 1700-luvun säätyläisnaisesta Sophie Creutzista.
Helmikuun päätti Rosamund Luptonin kirja Mitä jäljelle jää. Tykkäsin kovasti Luptonin Sisaresta, ja Mitä jäljelle jää oli myös ihan kelpo luettavaa.
Tämän vuoden helmikuun avasi Tiina Raevaaran Laukaisu, upea kirja vaikeasta aiheesta eli perhesurmista.
Laukaisua seurasi Romain Sardonin Kolmastoista kylä. Tarina ajoittuu 1200-luvulle ja sisältää kristinuskoa, vääräuskoisuutta ja murhia. Ei mikään helppo eikä perinteinen dekkari, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Paljon helpompi dekkari oli Murha näyttämöllä, jonka on kirjoittanut metripoliitta Panteleimon. Ollaan 1960-luvun Suomessa ja harrastajateatterissa.
Kuukauden viimeinen dekkari oli Prestonin ja Childin Kuoleman asetelma. Nykyään tuntuu olevan muotia kirjoittaa dekkareita kimpassa. P ja C:n dekkarihahmo Pendedgast on erilainen ja erikoinen, ja sarjan kirjat ovat hahmonsa näköisiä.
Helmikuun päätti Liza Marklundin kirjoituskokoelma Vastalauseita. Muutaman sivun kolumnit käsittelevät muun muassa maahanmuuttajia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.