Minä olen rakastanut kirjoja pienestä pitäen. Ensimmäinen oikea kirjani oli 5-vuotiaana lahjaksi saatu Aapinen, joka sitten kulkikin ahkerasti mukanani.
En rakasta kirjoja vain niiden sisällön takia. Kirja lumoaa minut myös esineenä. Kirja tuntuu kädessä upealta, sitä on kohdeltava hyvin, kirjasta ei saa taittaa sivuja merkiksi eikä siihen saa raapustella.
Minun onkin vaikea kuvitella itseäni lukemassa sähköistä kirjaa. En ole edes kokeillut, mutta minusta tuntuu, että lukukokemuksesta jäisi silloin jotain oleellista pois.
Rakkaus paitsi lukemiseen myös kirjoihin näkyy meillä kotona. Meidän kotikirjastomme käsittää tällä hetkellä noin 2 000 nidettä. Kirjoja löytyy laidasta laitaan. Eli voi sanoa, että meillä on lukemattomia kirjoja, kahdessakin mielessä.
Iso osa kirjoistamme on tietenkin myös luettu. Mutta paljon on lukemattomiakin. Joku on ollut hyvän hintainen, joku sopinut käteen, joku ollut kaunis, joku ollut aiheeltaan mielenkiintoinen, vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan kiinnostanut lukemiseen asti.
Muutama vuosi sitten pohdin kotona ääneen, pitäisikö jo lakata ostamasta kirjoja.
Tytär, tuolloin noin 9v, totesi äitinsä lapsena:
– Ei kirjoja voi lakata ostamasta.