Olen toistakymmentä vuotta kirjoittanut vihkoon kaikki lukemani kirjat. Lähes jokaisesta on myös pieni luonnehdinta. Valitettavasti niin pieni, ettei sen perusteella juurikaan pysty sanomaan, millaisesta kirjasta on kyse.
Tosin valtaosa lukemistani kirjoista on ainakin kohtuullisia, enin osa hyviä ja muutama aivan upea. Näin siksi, että olen vuosien varrella opettanut itselleni, että huonoa kirjaa ei tarvitse lukea. Opettelua se tosiaan vaati, sillä pitkään olin sitä mieltä, että kirjaa ei saa jättää kesken. Nykyään olen sitä mieltä, että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että huonoja ei kannata lukea.
Vuonna 2012 luin 93 kirjaa, enemmän kuin ennen. Silloin pääsin niin lähelle sataa, että viime vuoden alkaessa otin 100 tavoitteeksi. Ja kun vuosi päättyi, olin lukenut 105 kirjaa. Eihän lukumäärällä mitään merkitystä ole, mutta jotenkin se 93 kirjaa jäi nakottamaan.
Yli 100 kirjaa oli kyllä jo melkoinen urakka. Niinpä kuluvan vuoden alkaessa päätin, että lukumäärällä ei todellakaan ole väliä. Eikä ole ollut. Oikeastaan lukuvauhti on alkuvuonna ollut melkoisen leppoisa, mutta pikkuhiljaa tunnun pääsevän vauhtiin. Tässä kuussa on jo kolmas kirja menossa.
Ja eiköhän niitä tälle kuulle tule mukavasti lisää, sillä sovimme tyttäreni kanssa, että pääsiäisenä vietämme lukumaratonia. Se tarkoittaa 24 tuntia lukemista putkeen. Saas nähdä kuinka ämmän käy.