Kirjakauppaliitto julkaisee joka kuukausi Mitä Suomi lukee -listaa. Lista perustuu kirjamyyntiin. Tutkailin tässä elokuun listaa ja huomasin, että paljon on vielä lukematta. Tai sitten minulla on poikkeava maku.
Kotimaisen kaunokirjallisuuden top 5 elokuussa oli Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Reijo Mäen Cowboy.
Nolottaa, sillä listalta en ole lukenut ainuttakaan. Tosin Härkösen uusin on jo ostettu, kunhan ehtisi vielä lukea.
Käännetyn kaunokirjallisuuden lista ei anna sen enempää. Sen viisi kärjessä olivat Martin Georgen Lohikäärmetanssi 2, Jens Lapidusin Vip-huone, Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Lee Childin Paluu päämajaan ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. Dickerin kirja kyllä kiinnostaa, antaas kattoo, saanko luettua.
Lasten ja nuorten kirjojen kärki on: John Green, Tähtiin kirjoitettu virhe; Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Tatu ja Patu, syömään!; Sinikka ja Tiina Nopola, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri; Timo Parvela, Ella ja kaverit karkaavat koulusta sekä Soili Perkiö (toim.) Soiva laulukirja.
Meillä tytär 15 v tykkäsi Tähtiin kirjoitetusta virheestä niin, että kävi katsomassa myös kirjasta tehdyn elokuvan. Tatu ja Patu ovat niin loistavia, että minäkin luen niitä edelleen, vaikkei lapsille enää ääneen luetakaan. Parvelan uusin Ella on ensimmäinen, jota meille ei ostettu. Vai pitäisikö hankkia se siksi, että kokoelma pysyisi täydellisenä?
Kuudentena nuorten kirjojen listalla on muuten Rick Riordanin Haadeksen talo. Meillä poika 14 v on lukenut vinot pinot Riordaneja. Haadeksen talon hän on lukenut englanniksi, mutta joululahjalistalta löytyy suomennos. Listan yhdeksäntenä puolestaan on toinen tyttären suosikki eli Veronica Rothin Outolintu. Meillä tosin on luettu jo Kapinallinenkin.
Pokkarilistalta löytyy kolme kirjaa, jotka olen lukenut. Kaksi niistä on Kristina Ohlssonin kirjoittamia dekkareita eli Nukketalo ja Tuhatkaunot. Kolmas on Dan Brownin Inferno.