Kun omistaa parisentuhatta kirjaa, voi omastakin kirjahyllystään tehdä löydön. Minun viimeisin löytöni on norjalaisen Mette Newthin kirja Pimeä valo. Kirja on ilmestynyt alkuperäiskielellään vuonna 1995 ja suomeksi vuonna 1998. Samana vuonna minä olen ostanut kirjan itselleni. Pimeän valon päähenkilö on 13-vuotias Tora, joka sairastuu spitaaliin. Eletään 1800-luvun alkua, jolloin spitaali oli sama kuin kuolemantuomio. Torakin joutuu Bergenin spitaalihospitaaliin, jonne kaikki muutkin sairastuneet karkoitetaan. Tuohon aikaan ihmiset uskoivat, että spitaali on Jumalan rangaistus. Monelle sairastuneelle kotiväki esimerkiksi piti hautajaiset jo sairaan joutuessa sairaalaan. Yhteiskunnalla oli jonkinlainen velvollisuus huolehtia sairastuneista, mutta puutetta oli niin ruuasta, puhtaudesta kuin lääkkeistäkin. Kun Norja vielä 1800-luvun alussa oli sotaa käyvä maa, ei rahaa spitaalisten hoitoon juurikaan irronnut. Hospitaali eli paljolti almujen varassa. Kirjaa tituleerataan nuortenkirjaksi, mutta kyllä sitä kannattaa näin vanhemmallakin iällä lukea. Kirjassa käydään läpi syvällisiä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Mutta vaikka aihe on ankea, tarinassa on myös valoa ja toivoa. Lisäksi kirja on mielenkiintoinen ajankuvauksena.