Meillä siirryttiin Harry Potter -aikaan vuonna 2007. Toki hyllyssä oli Viisasten kivi ollut jo jokusen vuoden, mutta jotenkin karsastin mokoman kuuluisuuden lukemista. Viimein päätin sitten tarttua kirjaan, suurten ennakkoluulojen saattelemana.
Se oli menoa laakista. Tähän mennessä olen lukenut Potterit seitsemän kertaan. Heti perääni myös lapset innostuivat. Poika luki Potterit ensimmäisellä luokalla, tytär toisella luokalla. Poika on lukenut sarjan kahdesti, tytär monesti. Tuulin ehdoton suosikki on Azkabanin vanki, jonka hän on lukenut yhdeksän kertaa.
Tiedän, kuulostamme Tuulin kanssa sekopäisiltä. Miksi lukea aina vain uudelleen samoja kirjoja? Hyvä kysymys. Ja aika tylsä vastaus: Ne vain ovat niin hyviä. Sitä paitsi niistä löytää joka kerta jotain uutta. J. K. Rowling on saanut sarjaansa mahtumaan koko elämän.
Potterit on kirjoitettu erinomaisesti ja suomennos on ihan mahtava. Tarina on hyvä ja sen toteutus vielä parempi. On upeaa, miten ykköskirjassa saatetaan lyhyesti käsitellä asiaa, joka osoittautuukin viitoskirjassa tärkeäksi.
Pottereissa, niin kuin monissa muissakin kirjoissa, kirjat lyövät elokuvat 7–0. Tiedän, että elokuvien ei kuulu olla vain kirjan kuvitusta vaan omia selkeitä taideteoksiaan. Hyväksyin tämän Pottereissakin lähes loppuun asti, vaikka koville otti. Ensimmäisen kerran harmitti toden teolla, kun kuudennessa elokuvassa poltettiin Kotikolo.
En ymmärrä, miksi elokuvaan piti keksiä uusia juttuja, kun kaikki kirjojen tapahtumatkaan eivät mahtuneet mukaan.
Lopullisesti päreet paloivat kahdeksannessa elokuvassa ja erityisesti sen lopussa. Harryn ja Voldemortin taistelukohtaus on pilattu täysin. Tuntuu kuin elokuvan tekijöillä ei olisi ollut pienintäkään aavistusta, mitä kirjassa tarkoitetaan.
Eivätkä minulta myöskään saa sympatioita spekulaatiot, että jospa toisin. Vähän aikaa sitten jopa J. K. Rowling itse pohti, olisiko pitänyt naittaa Harry ja Hermione keskenään. Häntä komppasi Emma Watson.
Ja höh! Ensinnäkin kirjoitettu, mitä kirjoitettu. Ja toiseksi, minusta parit ovat juuri oikeat. Harry tarvitsee vierelleen Ginnyn kaltaisen iloisen, fiksun ja mukavan naisen. Hermione puolestaan tarvitsee kumppanikseen hauskan ja räväkän Ronin. Sitä paitsi Ron ei ole mikään typerys. Jostain syystä elokuvissa Hermionen suuhun on laitettu monia sellaista repliikkiä, jotka kirjassa sanoo Ron.