Kadehdin välillä lapsiani, jotka jo teini-iässä lukevat kirjoja myös englanniksi. Toki minä olen heitä pitempään kieliä opiskellut, mutta lopputulos ei ole ollut kovin kaksinen. Kuulun siihen ikäluokkaan, jota kuvainnollisesti hakattiin kieliopilla päähän. Niinpä vieraalla kielellä ei uskaltanut puhua ja samalla rapisi myös into lukea.
Syksyllä löysin kuitenkin Frankfurtin lentokentältä kirjan, joka innosti minut lukemaan englanniksi. Kyse on Andrew Taylorin kirjasta Books that changed the World. Taylor on koonnut kirjaansa 50 kirjaa, jotka tavalla tai toisella ovat vaikuttaneet isoon joukkoon ihmisiä. Mukana on Homerosta, Platonia ja Machiavelliä, Raamattu, Koraani ja Kama Sutra, niin Shakespearea kuin Cervantesin Don Quijotea. On Moby-Dick, Setä Tuomon tupa ja Ylpeys ja ennakkoluulo. Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä J.K Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi.
Jokaista kirjaa Taylor esittelee noin kuuden sivun verran. Paljon jäi ymmärtämättä, mutta pääasian jokaisesta esittelystä ymmärsin. Kuuden sivun pätkä oli sopiva annos kerrallaan luettavaksi. Niinpä urakka oli valmis ennen joulua.
Taylorin kirja oli mukava matka kirjojen historiaan. Samalla sain kuitenkin ajatuksen yrittää jotain muutakin. Niinpä kaivoin hyllystämme Harry Potterin ja Viisasten kiven. Eli siis Philosopher´s Stonen.
Olen lukenut Viisasten kiven suomeksi niin monta kertaa, että sen avulla ymmärsi myös englanninkielistä versiota. Toki Philosopher´s Stone on helpohkoa englantia. Mutta tärkeintä oli kuitenkin oivallus, ettei englanniksi lukiessa kuulu koko ajan yrittää kääntää tekstiä mielessään suomeksi. Jos ja kun niin yrittää, lukeminen on hidasta, vaivalloista, vaikeaa ja tympeää.
Viisasten kiven jälkeen luin samaan syssyyn Salaisuuksien kammion ja nyt on menossa Azkabanin vanki. Kunhan Potterit on kahlattu englanniksi, saatan vierailla lasten kirjahyllyillä. Jospa sieltä löytyisi jotain muuta, jota voisin yrittää ymmärtää.