Alkusyksyn aikana keskityin kasvattamaan kirjaston lainauslukuja. Nyt siirryin jälleen oman hyllyn tuotteisiin ja tartuin yhden lempikirjailijani eli Merete Mazzarellan kirjaan Elämä sanoiksi.
Mazzarellaa pidetään kaunokirjallisena esseistinä. Terminä aika kammottava, mutta kirjoina ihania. Mazzarella käyttää kirjojensa perustana omasta elämästä ammennettua aineistoa. Elämä sanoiksi -kirjassa hän opastaa lukijoita omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen.
Mazzarella kirjoittaa tavalla, joka ainakin minut vie mukanaan. Aiheellakaan ei ole niin suurta väliä, sillä Mazzarella on älykäs ja aikaansa seuraava ihminen, jonka seurassa viihtyy ja viisastuu.
Kirjassa Ainoat todelliset asiat yhtenä aiheena on vanhemmalla iällä syttynyt rakkaus. Matkalla puoleen hintaan -kirjassa on aiheena eläkkeelle jääminen. Illalla pelataan Afrikan tähteä kertoo isovanhemmista ja lapsenlapsista. Uskottomuuden houkutus pohtii niin kuin nimikin sanoo uskottomuutta.
Kirjassa Ei kaipuuta, ei surua, Mazzarella sekoittaa faktaa ja fiktiota kuvaillessaan satusetä Sakari Topeliuksen yhtä päivää. Fredrika Charlotta o.s. Tengström: Kansallisrunoilijan vaimo puolestaan on kirja runoilija Runebergin vaimosta.
Näistäkin poiminnoista jo huomaa, että aihe kuin aihe käy, jos kirja vain on hyvin kirjoitettu. Vaikka ikää jo onkin, on eläkkeeseen vielä reilusti aikaa. Lapset ovat vasta teini-iässä, joten isovanhemmuuskaan ei ole vielä aikoihin ajankohtaista. Eikä minulla ole mitään aikeita kirjoittaa omaelämäkertaakaan, mutta silti kirja sai ajattelemaan ja puntaroimaan omaa elämää.
Usein parhaita kirjoja ovatkin sellaiset, jotka eivät alun perin tunnu mitenkään liittyvän omaan elämään. Näkökulma elämään avartuu ja ymmärrys kasvaa, toivottavasti.
Merete Mazzarellan uusin kirja Sielun pimeä puoli kertoo Frankensteinin luojasta Mary Shelleystä. Sen ajattelin pyytää joululahjaksi.