Mika Waltari, jos joku, kuuluu suomalaiseen klassikkokirjallisuuteen. Olen lukenut Waltarilta Sinuhen, Johannekset ja Palmut. Sinuhesta en paljon muista, Johanneksista pidin, mutta Palmut ovat ylivetoja.
Varsinkin kaksi ensimmäistä Palmua, vuonna 1938 kirjoitettu Kuka murhasi rouva Skrofin? ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Komisario Palmun erehdys, ovat viihdyttävää luettavaa. Teksti kulkee jouhevasti, sanavalinnat ja lauserakenteet ovat nykymittapuulla vanhahtavia mutta ihania.
Sarjaan kuuluu kolmaskin kirja: Tähdet kertovat, komisario Palmu. Se on kirjoitettu 22 vuotta myöhemmin, eikä ole yhtä vekkuli. Mutta kuuluu tietenkin sarjaan.
Mutta minun mielessäni Waltarin Palmuihin liittyvät olennaisesti kirjoista tehdyt elokuvat. Niissäkin kaksi ensimmäistä ovat ne parhaat. Kirjoja lukiessa henkilöt mieltää suomalaisiksi näyttelijöiksi. Vain Joel Rinne voi olla Palmu tai Leo Jokela Kokki.
Kuka murhasi rouva Skrofin? on elokuvana Kaasua, komisario Palmu. Muistan alle kouluikäisenä katsoneeni televisiosta elokuvaa ja jännittäneeni vallan kamalasti. Saarnaaja Mustapäätä näytellyttä Risto Mäkelää pelkäsin vuosikausia.
Muutama vuosi sitten ostin pari Palmu-elokuvaa sivistääkseni lapsiani. Ensimmäisestä kokeilusta poika tykkäsi, tytär nukahti kesken kaiken. Joten ehkä Palmut eivät ole geeneissä.