Kaupallinen yhteistyö

Itämeren merkitys koko Suomen hyvinvoinnille

Maapallosta suurin osa on suolaisen veden peitossa. Meret peittävät maapallon pinta-alasta 70,8 %. Suuren osuutensa vuoksi onkin siis melkoisen luonnollinen väittämä, että kaikista maailman vesistöistä tulisi pitää hyvää huolta. Tämä ei kuitenkaaan ole aivan täysin toteutunut, sillä Kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n mukaan maapallon valtamerissä lojuu yli 150 tonnia muoviroskaa. Tämä muoviroska on uhka niin eläimien kuin ihmistenkin terveydelle. Mikäli asialle ei tehdä tarpeeksi ja merten roskaaminen sen kuin jatkuu, merissä olevan muoviroskan määrä voi jopa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä.

Miksi meristä pitää hyvää huolta?

Kaikkien ihmisten tulisi pitää yhteisistä vesistöistämme hyvää huolta. Meristä huolehtiminen on tärkeää myös siksi, jotta tulevilla sukupolvilla olisi yhtäläinen oikeus nauttia puhtaista vesistöistä. Merien hyvinvointi heijastuu suoraan kasvi- ja eläinlajien hyvinvointiin, sillä saastuneessa ja roskaantuneessa vesistössä eläin- ja kasvilajit voivat huonosti tai jopa kuolevat. Meret toimivat myös itseasiassa metsiä suurempina suodattimina.

Meille niin tärkeä Itämeri

Itämeri on suomalaisille läheinen ja siksi myös tärkeä huolenpidon kohde. Itämeri on myös WWF:n mukaan maailman yksi saastuneimmista ja herkimmistä meristä, jota rasittaa hyvin vakava rehevöitymisongelma. Itämeren ongelmia ovat myös ylikalastaminen, öljynkuljetukset sekä lisääntyvä laivaliikenne.

Itämeren ongelmien poistamiseksi on ryhdytty niin kansallisiin kuin kanasainvälisiin toimiin. Suomea tämä koskettaa hyvin paljon, sillä erityisesti Itämeren rannikkovedet kärsivät huomattavasta rehevöitymisestä. Se johtuu pääosin maa- ja metsätaloudesta tulevista ja vesistöihin valuvista ravinteista.

Ongelmien esiintyminen

Yksi Itämeren ongelmista, rehevöityminen, ilmenee esimerkiksi monina myrkyllisinä sinilevälauttoina. Sinilevän laajaan esiintymiseen vaikuttaa myös lämmin sää. Itämeren rehevöitymistä lisää myös se, että merenpohja on paikoitellen hapetonta.

Lisääntyvä merenkulku Itämerellä näkyy suurempina päästömäärinä. Itämeri on yksi vilkkaimmin liikennöity merialue, sillä siellä kulkee jatkuvasti arviolta jopa 2000 suurta alusta. Meriliikenteen oletetaan vielä kasvavan jatkossa. Pelottelu ei ole turhaa, sillä alusten joukossa on esimerkiksi vaarallisia aineita kuljettavia öljytankkereita sekä lukemattomia rahtialuksia.

Itse Itämerikään ei ole säästynyt kasaantuvalta muoviroskan määrältä. Asia ei ole kuitenkaan ehtinyt kehittymään aivan niin vakavaksi ongelmaksi kuin esimerkiksi Atlantilla tai Tyynellä valtamerellä, jossa muoviroskat ovat muodostuneet valtaviksi lautoiksi. Itämeren pohjassa on kaikesta huolimatta arviolta 60-80 roskaa neliökilometrillä. Suurin osa meressä lojuvasta muovista on niin kutsuttua mikromuovia eli alle 5 millimetristä muovijätettä.

Kaikenlainen muoviroska on haitallista etenkin merissä eläville eläin- ja kasvilajeille. Mikromuovit saattavat sisältää myrkyllisiä ainesosia tai ympäristön myrkyt voivat imeytyä muoviin. Merien eläimet altistuvat paljon mikromuoville. Sen joutuminen niiden ravintoon voi olla kohtalokasta. Muoville altistuneet eläimet kuolevat joko tukehtumalla tai sotkeutumalla roskaan, jolloin esimerkiksi lentokyvyn menettäminen on mahdollista.

Itämeren kunto ei ole kuten kolikkopelit, jonne voi laittaa aina uuden lantin voittaakseen. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa sen puhtauteen laittamalla roskat sinne, minne ne alunperin kuuluvatkin - eli roskikseen.

Lopuksi

Itämeren hyvinvoinnin lisäämiseen voi lisäksi vaikuttaa omilla kulutusvalinnoilla. Vähiten ympäristöä kuormittaa lähellä tuotetut sekä kotimaiset ruoat. Tietenkin kaikkein paras tapa olisi suosia kasvispainotteista ja luomuruokaa, sillä niillä on pienin ympäristökuorma. Omaa kulutustaan voi pohtia myös yleisellä tasolla, kuin myös tavaroiden ostotiheyttä sekä välttämättömyyttä.

Itämerta voi niiden ohella myös auttaa vähentämällä tuotetun jätteen määrää. Jätteen vähentäminen on suositeltavaa aloittaa omasta jääkaapista, sillä Suomessa heitetään syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain hurjat 120–160 miljoonaa kiloa.