Kaupallinen yhteistyö

Keltavästäräkkiä ja kuovia houkutellaan paluumuuttajiksi Unajalahden rantaniityille

Rauman kaupunki ja yhdistykset tekevät yhteistyötä elinympäristöjen ennallistamiseksi Unajanlahdella.

Kun Esa Kivimäki pikkupoikana veljensä kanssa opetteli uimaan Unajan lintutornin maisemissa, laidunsivat jokisuulla sekä lehmät että hevoset. Eläinten ollessa muualla oli Unajanlahden avarille rannoille hyvä hiipiä lennättämään leijaa. Piti vaan muistaa väistellä töyhtöhyypän ja kuovin pesiä. Kalasääsket kalastelivat ja räyskät huutelivat. Unajanjokea pääsi veneellä kylään saakka, ja ”sammakonkudun aikaan” säynäät nousivat jokeen kutemaan.

Nykyisin Unajanlahden rantaniityt kasvavat järviruokoa ja joen virtaama on heikko. Moni laji on jättänyt maisemat taakseen. Kylässä on noussut huoli lahden umpeen kasvamisesta.

Unajanlahti on suosittu lähiretkikohde, jossa vierailevat niin lintuharrastajat kuin koululaisryhmät. Lintutornin ovat rakentaneet metsästysseura ja kyläyhdistys 2000-luvun alussa. Rauman seudun lintuharrastajat ovat täydentäneet retkeilyrakenteita nuotiopaikalla. Ennallistamishankkeessa parannetaan esteettömyyttä. Kuva: Ari Ahlfors

– Ilmakuvat paljastavat hyvin yksitoikkoisen alueen. Jokisuu on kasvanut umpeen, Unajan kyläyhdistyksen sihteeri Esa Kivimäki sanoo.

Asiaan on kuitenkin tulossa muutos. Rauman kaupunki on saanut ympäristöministeriön Kunta-Helmi- rahoituksen Unajanjokisuun ja Jokisuunkarran ennallistamishankkeeseen. Alue kunnostetaan rantaniityksi, ja suositulle lintutornille tehdään esteetön luontopolku.

– Kaupungin osuudessa kyse on yleishyödyllisestä kalataloudellisesta kunnostuksesta. Unajanjoessa on potentiaalia vaellussiian ja meritaimenen kutujoeksi, sanoo Rauman kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen.

Hankkeen hallinnoinnista vastaa kaupunki. Yhdistykset tekevät kunnostustyöt. Ennallistettava noin viiden hehtaarin alue on pääosin Metsähallituksen hallinnoimaa. Lisäksi alueella on kaksi yksityistä maanomistajaa. Kaupunki ja yhdistykset tarkentavat ja viimeistelevät vielä ennallistamissuunnitelmaa ennen kuin päästään tositoimiin.

– Kehittely ja kiinnostus on tullut vahvasti kyläyhdistyksen puolelta. Kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö on koordinaattorin roolissa. Siinä mielessä erilainen hanke, että yleensä kaupunki toimii omalla maallaan, Hyvärinen sanoo.

– Tässä on ihan mielenkiintoinen pyhä kolminaisuus, naurahtaa Esa Kivimäki tyytyväisenä.

– Kyläläisillä on hyvä paikallistuntemus, mutta on hyvä, että saimme myös asiantuntijaosaamista suunnitelmien laatimiseen, ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen kiittelee. Ennallistamishankkeen kokonaiskustannukset ovat talkootöineen reilu 20 000 euroa. Kuva on otettu kesällä 2020 Unajanlahdelta.

Suunnitelmat laati yhdessä kyläyhdistyksen ja kaupungin kanssa Leader Ravakan ympäristöneuvoja Pekka Alho. Kyläyhdistys oli jo aikaisemmin Ravakkaan yhteydessä selvittäessään, mitä Unajanlahden tilanteelle voitaisiin tehdä.

Pekka Alho kiittelee kyläyhdistyksen aktiivisuutta.

– Kyseessä on matala jokisuisto, niillä on taipumus ruovikoitua. Moni on ollut ennen laidunkäytössä, joten ne ovat pysyneet avoimina. Nyt Unajassa raivataan niittämällä näitä entisiä laidunniittyjä ja alueelle hankitaan myös laiduntaja.

Kuka ennallistamisesta sitten hyötyy?

– Linnut ja muut eliölajit, jotka ovat laidunnuksen päättyessä hävinneet. On hyvä, että hankkeessa ennallistetaan laajempi alue. Hehtaarin niitty voi olla kiva monimuotoisuuden lisä hyönteisille ja perhosille, mutta linnuille se on liian pieni. Linnut, jotka pesivät avoimella maalla ovat vaarassa liian suppealla alueella.

– Tavoitteena on palauttaa aluetta osin sellaiseen tilaan, että lajeilla olisi edellytykset palata. Esimerkiksi keltavästäräkki on käytännössä hävinnyt alueelta. Mutta tiedämme, että kun jokin laji häviää, sitä ei ole niin helppoa saada takaisin, Alho pohtii.

Naudat luonnonhoitotöissä Mietoistenlahdella. Kuva: Pekka Alho

Alhon mukaan Lounais-Suomen rannikoilla riittäisi työtä laiduntajille enemmänkin. Hyviä tuloksia on saatu etenkin Mietoistenlahdella Mynämäessä ja Isolahdella Taivassalossa. Rauman seudun rannikoilla luonnonhoitotöissä eläimiä on vähemmän.

– Viljelijän näkökulmasta tässä on se etu, että pohjatyö eli ruovikon niitto sekä aitausurakka tulee tehtyä hankkeessa. Alkuvaiheessa laiduntamaan tarvitaan nautoja, sillä ne syövät tuoretta ruokoa. Sorkkien paino on tärkeä maan muokkaantumisen kannalta. Myöhemmin rantaniitty voi sopia myös lampaille, Alho kertoo.

Kunnostustyöt tehdään pääosin talkoilla Unajan kyläyhdistyksen ja Rauman seudun lintuharrastajien toimesta. Molemmille yhdistyksille Unajanlahdesta huolehtiminen on lähellä sydäntä.

– Ruovikon niitto on alku. Kyseessä on pitkä prosessi, tuloksia ei saada heti, Esa Kivimäki sanoo ja toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi talkoisiin. Pyörätuolilla kulkevalla Kivimäellä oli pitkä väli, ettei hän päässyt käymään lintutornin alueella. Mönkijän hankkimisen myötä mahdollisuudet taas avautuivat. Kuva: Pekka Alho

Juha Hyvärinen kokee kansalaisaktiivisuuden ympäristöasioissa hyvänä.

– Asukkaiden palveluksessahan tässä ollaan. Kaupunki voi lähteä mukaan vain yleishyödyllisiin projekteihin. Monesti kompastuskivi on, että hyötyjinä ovat vain rantakiinteistöjen omistajat. Unajanlahden tapauksessa on kyse selvästi yleishyödyllisestä hankkeesta, alue on kaupunkilaisten suosima.

Unajassa on totuttu talkoilemaan usean yhdistyksen voimin. Yhdistykset hoitavat kaupungin omistamaa Lillonkarin rantasaunaa, ovat kunnostanut saunan uimarannan ja venelaiturin sekä toteuttaneet ruoppaushankkeen alueella. Kylälle on tehty myös pururata ja frisbeegolfrata. Moneen hankkeeseen on saatu tukea Leader Ravakalta. – Jos kylälle jotain haluaa, kylän on oltava aktiivinen. Ravakan tukea kannattaa hyödyntää, ei kannata pelätä hankkeita. Apua saa kyllä, Esa Kivimäki rohkaisee yhdistyksiä. Kuva: Ari Ahlfors

Ympäristönsuojelu kiinnostaa yhä enemmän – Ravakan ympäristöneuvoja yhdistysten apuna

Pohdituttaako lähivesien tila? Onko kiinnostusta huolehtia perinnebiotoopeista? Leader Ravakka tarjoaa maksutonta neuvontaa vesistö- ja ympäristökunnostuksiin liittyen. Ympäristö jossa elämme -hankkeen kautta autetaan paikallisia yhdistyksiä luonnonympäristöihin liittyvissä kysymyksissä ja ympäristötoimenpiteiden suunnittelussa.

Osa-aikaisena ympäristöneuvojana työskentelee alueen hyvin tunteva asiantuntija Pekka Alho, jonka avustuksella on jo saatu aikaan useita lähivesin kunnostusprojekteja.

– Voin olla apuna siinä, mitä yhdistystasolla voi ja kannattaa tehdä. Olen voinut antaa yhdistyksille myös kontakteja eri viranomaisiin ja olla kertomassa ennakkotapauksista, mitä muualla on tehty ja miten on onnistuttu, Alho kertoo.

Hän korostaa, että asioita tulee aina pohtia tapaus- ja aluekohtaisesti.

– Esimerkiksi peltojen suojavyöhykkeet, kosteikot ja ruovikon niitto ovat toimia, joilla voidaan hillitä ravinnehuuhtoumia ja suojella vesiä myös vapaaehtoisvoimin. Toisaalta taas ruoko esimerkiksi jokisuulla pidättää ravinteita.