54 päivää ilman auringon valoa – Utsjoella alkoi tällä viikolla kaamos, mutta miksi pohjoisen asukkaat kestävät pimeyttä paremmin kuin etelän ihmiset?

Vaikka termi kaamosmasennus on tuttu kaikille, pohjoisen asukkaat kärsivät siitä tutkimusten mukaan jopa etelän ihmisiä vähemmän.
Vaikka termi kaamosmasennus on tuttu kaikille, pohjoisen asukkaat kärsivät siitä tutkimusten mukaan jopa etelän ihmisiä vähemmän. Kuva: Jussi Leinonen

Utsjoen Nuorgamissa ei paista aurinko, ei nyt eikä pitkään aikaan. Seuraavat 54 päivää pohjoisimmassa Lapissa katsellaan vain kuuta, tähtiä ja vienoa valonkajoa horisontin takaa. Aurinko ei näyttäydy Suomi-neidon päälaella ennen tammikuun 18. päivää.

Utsjoen kirkonkylällä, noin neljäkymmentä kilometriä Nuorgamista etelään, kaamos on kaksi päivää lyhyempi.

Kirkonkylän terveyskeskuksen ruokalassa ikkunat ovat etelään päin. Sieltä saattaisi näkyä valonkajoa, mutta nyt pilvet peittävät taivaan.

Utsjoen kunnanlääkäri Heidi Eriksenin mukaan pitkästä pimeän kaudesta huolimatta kaamosmasennus on kunnassa varsin tuntematon tauti.

– Voi sanoa, että utsjokisilla on varsinaista kaamosmasennusta todella, todella vähän, Eriksen sanoo.

Samaa havaintoa pohjoisen asukkaiden pimeyden vastustuskyvystä tukevat lukuisat tutkimukset.

Tutkimuksissa vuodenaika vaikuttaa uneen, muttei mielialaan

Perinteisesti vuodenaikojen on ajateltu vaikuttavan varsin voimakkaasti mielialoihimme.

Tämän on ajateltu johtuvan yksinkertaisesti siitä, kuinka ihmiskeho toimii: mielialaan vaikuttavat aivojen välittäjäaineet ja serotoniini ovat yleisesti matalammalla talvella kuin kesällä.

Se voi aiheuttaa uupumusta ja alakuloisuutta, joka puolestaan saattaa johtaa kaamosmasennukseen (seasonal affective disorder, SAD).

Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole aivan yksiselitteisiä.

Vaikka termi kaamosmasennus on tuttu kaikille, pohjoisen asukkaat kärsivät siitä tutkimusten mukaan jopa etelän ihmisiä vähemmän.

Esimerkiksi Tromssan yliopiston tutkimuksen mukaan Pohjois-Norjassa sijaitsevan kaupungin asukkaiden hyvinvointi ei juuri vaihdellut vuodenaikojen mukaan. Otanta oli suuri: tutkimukseen osallistui lähes 9 000 tromssalaista.

Kun aurinko ei laskenut, saati noussut, tutkimukseen osallistuneiden uni oli rikkonaisempaa. Muutoin kaamoksella ei näyttänyt olevan suurta vaikutusta mielialavaihteluihin.

Samoihin tuloksiin on päädytty myös muutamissa suomalaistutkimuksissa.

Kaikkein harvinaisinta kaamosmasennus oli saamelaisilla

Eräässä tutkimuksessa vertailtiin lounais- ja pohjoissuomalaisten talviaikaista masennusta. Kaamosmasennus ei ollut sen yleisempää lappilaisilla kuin turkulaisillakaan.

Kaikkein harvinaisinta kaamosmasennus oli tutkimukseen osallistuneilla saamelaisilla. Tutkimuksen yksi johtopäätös oli, että sopeutuminen pitkään talveen saattaa hyvinkin piillä pohjoisen alkuperäiskansan geeneissä.

Asuinpaikkakuntaa suurempi riskitekijä kaamosmasennukselle näytti tutkimuksessa olevan naissukupuoli, painoindeksi, korkeampi koulutustaso ja nuori ikä.

Elämä sovitetaan yhteen pimeän ajan kanssa

Utsjoelta kaamos hiipii päivä päivältä etelämmäs napapiirin tuntumaan. Kaamoksen aikaan aurinko ei nouse taivaanrannan yläpuolelle. Sen luulisi masentavan, mutta ei.

Kunnanlääkäri Heidi Eriksenin mukaan utsjokiset säästyvät kaamosmasennukselta sovittamalla elämänsä yhteen pimeän ajan kanssa.

– Kaamoksen aikaan me enemmän olla möllötämme vain. Ollaan kotona, sammutetaan loputkin valot ja istutaan pikkuisen tuikkukynttilän valossa.

Eriksenin mukaan kaamos tarkoittaa pohjoisessa ihmisten elämänmenon hiljentymistä luonnon mukana. Samalla vaatimukset itselle ovat vähäisemmät.

Ihmisten sosiaalisuus korostuu Eriksenin mukaan silloin, kun on lämmintä ja aurinkoista.

– Koko energiankäytön suunnittelee talvella eri tavalla kuin valoisaan aikaan. Kun valo vaikuttaa yleiseen vireystasoon, sitä huomaamattaan himmaa omaa energiatasoaan.

Iän vaikutusta kaamosmasennukseen Eriksen ei ole kotipitäjässään huomannut.

– Voisi ajatella, että ne ihmiset, jotka ovat täällä koko ikänsä asuneet, ovat valikoituneet sen mukaan, ettei valo vaikuta niin paljon. Tai ehkä he pystyvät mukautumaan siihen valon määrään, joka on tarjolla.

Ne, jotka kärsivät poikkeuksellisista valo-olosuhteista, ovat saattaneet muuttaa pois tasaisemman valon seuduille.

– Napapiirin pohjoispuolella asuu koko maapallolla ehkä häthätää se viisi miljoonaa ihmistä. Ei meitä täällä hirvittävästi ole.

Eriksen arvelee valo-olosuhteiden olevan haastavampia henkilöille, joilla on muitakin haasteita mielialan tai mielenterveysasioiden kanssa.

Kunnanlääkärin ajatusta tukee syyskuussa julkaistu hollantilaistutkimus. Sen mukaan ihmiset, joilla oli ongelmia hermojensa kanssa muutoinkin, olivat myös alttiimpia alakuloisuuteen talviaikaan.

Muutoin vuodenaikojen vaihtelulla ei näyttänyt olevan suurta merkitystä hollantilaistenkaan mielialoihin. Jos jotain eroa oli, ihmiset olivat onnellisimmillaan keväisin.

Pimeys on ongelma lähinnä heille, jotka pitävät sitä ongelmana

Stanfordin yliopiston tutkijan, psykologi Kari Leibowitzin tutkimuksen mukaan kaamosmasennus ei vaivaa pohjoisen asukkeja, koska he osaavat suhtautua siihen oikealla tavalla. Pimeä talvi on ongelma vain heille, jotka pitävät sitä ongelmana.

Leibowitzin mukaan ihmisillä, jotka kokevat vaikeudet mahdollisuutena käyttää ne hyödyksi, on taipumus selviytyä paremmin stressaavista tilanteista. Toiset näkevät uudet tilanteet lähinnä mahdollisuutena epäonnistua, nolostua tai sairastua.

Leibowitzin päätelmissä ei sinänsä ole mitään uutta.

Ne perustuvat aiempaan tutkimustietoon, jonka mukaan oma suhtautuminen muutoksiin ja stressaaviin tilanteisiin vaikuttaa huomattavasti siihen, millainen vaikutus niillä on meihin.

Eikä vaikutus ole pelkästään psykologinen vaan myös fysiologinen. Mieliala vaikuttaa myös esimerkiksi verenpaineeseen ja sydämen toimintaan.

Ihmisten asuinpaikka vaikutti suhtautumiseen

Se, koemmeko jonkin asian uhkana vai mahdollisuutena, riippuu Leibowitzin mukaan ympäröivistä olosuhteista ja voimavaroista. Omaa suhtautumistaan asioihin voi silti myös tietoisesti muuttaa.

Testatakseen asiaa Leibowitz kysyi tromssalaisilta, kuinka samaa mieltä he olivat muutamien väittämien kanssa.

Jos henkilön mielestä talviaika oli lähtökohtaisesti tylsä ja märkä, olo oli juuri niin masentava, kun talvi vihdoin koitti. Jos henkilö taas odotti talvea innoissaan ja nautti ajatuksesta jo ennakolta, sitä korkeampi hänen mielialansa oli kaamoksen aikaan.

Myös ihmisten asuinpaikka vaikutti suhtautumiseen.

Leibowitzin tutkimuksessa ihmiset suhtautuivat talveen sitä myönteisemmin, mitä pohjoisempana vastaaja asui. Huippuvuorilla asuvan norjalaisen suhtautuminen kaamokseen oli myönteisempi kuin Tromssassa, ja tromssalaisten suhtautuminen oli puolestaan huomattavasti myönteisempi kuin oslolaisten.

Kaamossuhtautumisesta apua koronamasennukseen

Leipzigin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan sama suhtautuminen pätee myös pandemia-ajan olosuhteisiin.

Yliopisto tutki saksalaisten tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Tutkimus alkoi osuvasti juuri ennen pandemian puhkeamista Euroopassa joulukuussa 2019.

Kuten arvata saattaa, tutkimuksen alussa ihmisten tyytyväisyys omaan elämäänsä oli huomattavasti korkeammalla kuin toukokuussa 2020, kun tutkimus päättyi.

Tutkimuksen mukaan tyytyväisyytensä säilyttivät parhaiten sellaiset ihmiset, jotka pystyivät järjestelemään elämänsä suhteellisen nopeasti muuttuneessa pandemiamaailmassa. Eli kun he esimerkiksi saivat järjestettyä lasten etäkoulun, omat työt, sekä uudenlaisen päivärytmin, he selvisivät keväästä vähemmillä mielen vaurioilla.

Tietyt psykologiset piirteet ja selviytymisstrategiat suojelivat ihmisiä pandemian ja yhteiskunnan sulkemisen pahimmilta vaikutuksilta.

Tutkimusta johtaneen professori Hannes Zacherin ja Leibowitzin mukaan selviytymisstrategioissa ei ole kyse pandemian tai muiden vaikeuksien kieltämisestä. Eivät pohjoisen asukkaatkaan teeskentele, että aurinko nousisi kaamoksen aikaan.

Kyse on pikemminkin omasta kontrollista siihen, miten suhtautuu ongelmiin.

Heidi Eriksenin vinkit kaamoksen selättämiseen ovat astetta käytännöllisempiä.

– Ehkä voisimme itse kukin vähentää hieman itselle asetettuja vaatimustasoja talviaikaan ja jättää levolle ja rentoutumiselle enemmän aikaa. Pitää miettiä, mihin virta riittää.

Auringonpaluu huomataan aina

Eriksen ei muiden utsjokisten tavoin juuri noteeraa päivää, jolloin aurinko lakkaa paistamasta.

– Se on jännä juttu, ettei kukaan oikein kiinnitä siihen huomiota. Se valo vain häviää.

Päivä, jolloin kaamos alkaa, pitää tarkistaa almanakasta. Toisin kuin päivä, jolloin valo keväällä taas palaa.

– Kaikki tietävät tasan tarkkaan, milloin aurinko alkaa taas paistaa, mihin risuun omalla pihalla se ensimmäisenä osuu, mihin kellonaikaan ja kuinka monta minuuttia. Se on niin ihmeellinen juttu.

Kaamos

Kaamos eli polaariyö on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla.

Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.

Kaamoksesta puhutaan usein, kun tarkoitetaan sydäntalven aikaa myös Etelä-Suomessa. Todellinen kaamos koetaan kuitenkin ainoastaan napapiirin pohjoispuolella

Talven pimein ja lyhin päivä on talvipäivänseisaus, joka sijoittuu joulukuun 20. päivän tienoille. Sen jälkeen päivät alkavat taas pidentyä.

Vinkit kaamoksen selättämiseen

Kun valo ei selkeästi määritä aamun ja illan ajankohtaa, huolehdi vuorokausirytmin säilymisestä muutoin esimerkiksi kirkasvalolampun avulla.

Mene illalla säännöllisesti nukkumaan ja herää aamulla, vaikka keho sanoisi, että on vielä pimeää. Vaikka kaamosmasennusta ei olisi, voivat uniongelmat vaikuttaa mielialaankin jatkuessaan pidempään.

Käytä hyväksesi vähäinen mahdollinen päivänvalo, ja jos mahdollista, ulkoile silloin. Käy edes pienellä happihyppelyllä.

Ulkoile, vaikka sää olisi huono. Ulkona pärjääminen on vain pukeutumiskysymys.

Ota ilo irti pimeydestä. Hyggeile tai kotoile. Nauti lämmintä kaakaota peiton alla. Polta kynttilöitä. Anna itsellesi aikaa talvihorrostaa ja levätä. Luontokin tekee niin.