Akkuteollisuuden synty on yksi suurimmista mahdollisuuksista, joita Suomelle on viime vuosikymmeninä tarjoutunut.
Näin katsoo kansallisen akkustrategian laatinut työryhmä, joka jätti työnsä elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) tänään.
Strategian mukaan Suomen akku- ja raaka-aineteollisuudella on mahdollisuus ottaa "merkittävä" rooli niin Euroopan liikenteen kuin yhteiskuntien muussakin sähköistymisessä.
– Suomessa haikaillaan usein uusia ihmeitä. Tässä meillä on käsissämme sellainen, hehkutti työryhmän puheenjohtaja Mika Nykänen tiedotustilaisuudessa.
Hän kuitenkin korosti, että ihmeet eivät synny, vaan niitä tehdään.
Mukaan kiihtyvään sähköautovirtaan
Akkustrategialla pyritään hyötymään globaalisti kiihtyvästä yhteiskuntien sähköistymisestä, joka tarkoittaa sähköautoilun ohella muunkin liikenteen muutosta sekä esimerkiksi sähkön varastointia.
Käytännössä kyse on ennen kaikkea yrityksestä saada Suomeen lisää akkuteollisuusinvestointeja. Tähtäin on vuodessa 2025.
– Haluamme nostaa Suomen akkuteollisuudessa ja sähköistymisessä johtavaksi brändiksi valituilla fokusalueilla, Lintilä sanoi.
Vaikka koko Eurooppa on akkualalla Aasian takana, ovat Suomen lähtökohdat hyvät ainakin paperilla.
Maaperän mineraalien sekä niitä hyödyntävän kaivosteollisuuden ohella Suomessa on alan tutkimusta sekä jo nyt toimivissa yrityksissä osaamista akkutuotantoon ja akkumateriaalien kierrätykseen.
Miinuksina mainitaan muun muassa pieni sisämarkkina, etäisyys Manner-Euroopan sähköautomarkkinoista, oman kennotuotannon puuttuminen ja pula osaavasta työvoimasta.
Ympäristövaikutukset tärkeimpien tekijöiden joukossa
Strategian tavoitteiksi mainitaan myös Suomen vähähiilisen talouden kasvu sekä liikenteen ilmastotavoitteiden saavuttaminen.
Myös vastuullisuutta korostetaan niin raaka-ainehankinnassa kuin kierrätyksessäkin. Tällä halutaan välttää se, että vihreäksi tarkoitettu kasvu viekin ojasta allikkoon.
– Kaiken ytimessä on kestävyys ja vastuullinen liiketoiminta, Nykänen tiivisti.
Strategian mukaan tavoitteena on se, että Suomessa tuotetuilla akuilla ja sähköistymisen ratkaisuilla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki sekä vastaavasti mahdollisimman suuri hiilikädenjälki. Ensimmäisellä viitataan akkuteollisuuden aiheuttamiin päästöihin, jälkimmäisellä tuotteiden ja ratkaisujen vähentämiin päästöihin niiden käyttökohteissa.
Lintilän mukaan Suomen vahvuus on tässäkin kohtaa mineraalintuotannossa.
– Kuluttaja kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, onko akkujen koboltti Sotkamosta vai Kongosta, ministeri väitti.
Ympäristövaikutukset ja eettiset kysymykset halutaan yhdistää suomalaisen akkualan brändiin. Tällä on tarkoitus oikeuttaa myös alan kasvattaminen kotimaan näkökulmasta: strategian mukaan yksi ongelma on se, ettei asenneilmapiiri aina tue uusien kaivoshankkeiden etenemistä.
Kyse on myös käytännön liiketoiminnasta. EU-komission akkuasetusehdotus sallisi vuodesta 2024 alkaen vain sellaisten ajoneuvoakkujen myynnin, joista on tarkat hiilijalanjälkitiedot. Kolme vuotta myöhemmin tuotantoketjun päästöille asetettaisiin enimmäisraja.
Kansallinen yhteistyöelin kasaan heti
Alan kehittämisen konkreettisiksi tarkoitetut keinot ovat tutun oloisia: tutkimus, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö, houkutteleva toimintaympäristö, brändin vahvistaminen ja rahoitus ja niin edelleen.
Kiireellisimmäksi työryhmä katsoo kansallisen yhteistyöelimen perustamisen.
– Pienenä maana meidän on tärkeää toimia yhdessä, jotta pystymme toimimaan niukoilla resursseilla Aasian maita vastaan, Lintiläkin totesi.
Yksityisestä ja julkisesta sektorista koostuvan elimen on tarkoitus vaikuttaa muun muassa elinkeinopolitiikkaan ja vahvistaa yritysten välistä toimintaa.
Lintilän mukaan yhteistyöelimen toimeenpanoon ryhdytään työ- ja elinkeinoministeriössä saman tien.
– Väki on koottava yhteen ja puettava maajoukkuepaitaan..
Akkuinsinöörejä ja -lähettiläitä
Tähtäimeen tulisi työryhmän mielestä ottaa myös akkualaan keskittyvä tutkijakoulu. Lisäksi Suomeen tulisi nimetä kansainvälisiä akkulähettiläitä ja aloittaa akkuinsinöörien koulutus eri yliopistojen yhteistyönä
– Kyseessä olisi suomalainen akkuinsinööri, ei tietyn yliopiston tutkinto, Nykänen huomautti.
Työryhmän mielestä Suomeen on luotava niin sanottuja tutkimus- ja testialustoja, joilla houkutellaan maahan sekä yrityksiä että osaajia.
Toisaalta strategia toteaa, että pienen Suomen on syytä kohdistaa oma tekemisensä tarkasti. Akkuteknologia kehittyy nopeasti, mutta vuoteen 2025 ulottuva kansallinen strategia keskittyy vielä litiumioniakkuihin.
Yhtenä pullonkaulana strategia näkee teollisuuden lupaprosessit erityisesti kiivaassa kehitysvaiheessa olevalla ja kansainvälisesti kilpaillulla alalla.
– Aikajänne on lyhyt, ja juna kulkee erittäin kovaa vauhtia, Nykänen sanoo.
– Suomessa on niin hidas lupakäytäntö, että teolliset trendit uhkaavat mennä ohi ennen kuin luvat on käsitelty.
Työryhmä korjaisi asiaa lupiin liittyvillä ennakkoneuvotteluilla sekä lisäämällä resursseja niin lupien kuin niitä koskevien valitustenkin käsittelyyn.
Muokattu klo 13:16: Lisätty ministerin ja työryhmän puheenjohtajan kommentteja.