Eduskunnan tiedonsaannissa räikeitä puutteita – "Valiokunta saanut muilta toimijoilta tai lehdistön kautta tietoonsa tärkeitä asioita"

Puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä on arvioinut, että selvitys eduskunnan tiedonsaantioikeudesta voi valmistua vasta juhannusviikolla.
Puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä on arvioinut, että selvitys eduskunnan tiedonsaantioikeudesta voi valmistua vasta juhannusviikolla. Kuva: Arttu Laitala

Useilla valiokunnilla on huomautettavaa eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumisesta. Tämä käy ilmi valiokuntien antamista lausunnoista, jotka liittyvät käynnissä olevaan perustuslakivaliokunnan selvitykseen. Selvitystä ei ole rajattu koskemaan vain meneillään olevaa hallituskautta vaan eduskunnan tiedonsaannin toteutumista selvitetään laajemmin.

Suurin osa valiokunnista vaikuttaa tiedonsaantiin melko tyytyväisiltä, mutta myös kritiikkiä tulee useilta valiokunnilta. Osa arvostelusta on tiukkaa.

Kritiikkiä tiedonsaantioikeuden toteutumisesta esittävät muun muassa tarkastusvaliokunta, hallintovaliokunta, puolustusvaliokunta sekä ulkoasiainvaliokunta.

Tarkastusvaliokunta toteaa olleensa useamman kerran tilanteessa, jossa tietopyyntö ministeriölle, virastolle tai muulle valvonnan kohteelle on jouduttu perustelemaan ja uudistamaan, koska kohde on katsonut tietopyynnön koskevan salassa pidettäviä tietoja. Tietoja ei siten ole saatu viivytyksettä.

Valiokunta huomauttaa myös, että valiokunta voi tehdä salassapidosta erilaisen päätöksen kuin asiakirjan antaja ja päätöksenteossa sovelletaan tällöin eduskunnan työjärjestyksen säännöksiä eikä julkisuuslakia.

Valiokunta nostaa ongelmaksi myös EU-asiat, joiden käsittelyaika eduskunnassa on huomattavan lyhyt ennen asian etenemistä EU:n toimielimissä.

– EU-ratkaisujen taloudelliset vaikutukset tulisi niin ikään käsitellä eduskunnalle toimitetuissa asiakirjoissa laajemmin.

EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta puolestaan sanoo törmänneensä aiempina vuosina tilanteisiin, joissa täsmentämätön vaiteliaisuusmääräys on vaikeuttanut julkista keskustelua tärkeästä asiasta.

– Tällaiset tilanteet on tällä vaalikaudella vältetty eduskunnan ja valtioneuvoston hyvällä yhteisymmärryksellä. Valiokunta silti muistuttaa, että julkisuuden rajoitus on väkevä poikkeus eduskuntatyön julkisuudesta, suuri valiokunta korostaa.

"Olematon informointi estää ulkopolitiikan valvonnan"

Puolustusvaliokunta kokee jääneensä vaille riittävää tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä selvityksistä. Esimerkiksi se nostaa Nato-yhteistyöhön liittyvät kysymykset.

– Esimerkkinä räikeästä eduskunnan tiedonsaantioikeuden laiminlyömisestä voidaan pitää tapaa, jolla ulkoministeriö lähes kahden vuoden viiveellä informoi ulko- ja puolustusvaliokuntaa keskeisestä Suomen Nato-kumppanuuden sisältöön vaikuttavasta kehityskulusta. Puolustusministeriö taas jätti valiokunnille etukäteen kertomatta Ison-Britannian kanssa vuonna 2016 solmittavasta puolustuspoliittisesta puiteasiakirjasta, valiokunta kirjoittaa lausunnossaan.

Myös ulkoasianvaliokunta nostaa esille ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

– Useat ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat ja neuvottelut ovat luottamuksellisia ja tapahtuvat perustellusti suljettujen ovien takana. Valiokunta ei voi olla tällaisista asioista tietoinen omaehtoisesti, vaan valtioneuvoston on oltava tietojen toimittamisessa aktiivinen. Olematon valiokunnan informointi estää ulkopolitiikan parlamentaarisen valvonnan toteutumisen ja vaikuttaa myös luottamuksen rapautumiseen toimijoiden välillä.

– Valiokunta on joissakin tapauksissa saanut muilta toimijoilta tai lehdistön kautta tietoonsa toimialaansa kuuluvia tärkeitä asioita ja sen pohjalta joutunut jälkikäteisesti pyytämään asiassa valtioneuvostolta tietoja. Esimerkiksi vuonna 2013 ulkoministeriöön kohdistunut tietomurtotapaus oli tällainen asia. Suomen ja Ison-Britannian välillä vuonna 2016 tehty aiesopimus saatettiin ulkoasiainvaliokunnan tietoon vasta julkisuuteen nousseiden tietojen jälkeen, valiokunta arvostelee.

Se kuitenkin lisää, että tiedonsaanti on sittemmin parantunut.

Kriittiseltä vaikuttaa myös hallintovaliokunta, joka listaa useita esimerkkejä puutteellisesta tiedonkulusta.

– Valiokunnan kysymyksiin on voitu vastata niin yleisluonteisesti, ettei vastauksilla ole ollut yhtymäkohtaa esitettyihin kysymyksiin. Hallintovaliokunta ottaa yleisten näkökohtien lisäksi esiin vuosittaisen talousarvioesityksen ja julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä esiin nousseet tiedonsaannin ongelmat ja puutteet, unioniasian virheellisen menettelyn ja lainsäädäntöasiassa eduskunnan hyväksymän lausuman edellyttämän hallintovaliokunnalle annettavan selvityksen antamisen laiminlyönnin, hallintovaliokunta kirjoittaa.

Selvitys kytketty kansliapäällikön valintaan

Valiokuntien tiedonsaanti on osa perustuslakivaliokunnan laajaa selvitystä eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumisesta. Julkisuudessa on herättänyt eniten kiinnostusta selvityksen osio, joka koskee valtiovarainministeriön (VM) virkamiesten toimintaa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-uudistushankkeen viime hetkillä sekä virkamiesten toimintaa koskevaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisua.

Sote-uudistus kaatui ja sen seurauksena hallitus erosi viime keväänä.

VM:n osuutta koskeva selvitys on julkisuudessa kytketty VM:n kansliapäällikön nimitysprosessiin, vaikka valiokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän (sd.) mukaan kyse on organisaatioiden toimintatapojen selvittämisestä eikä yksittäisten virkamiesten tekemisistä.

Kansliapäällikön valinnalla kiire

Nykyisen kansliapäällikön Martti Hetemäen seuraajan pitäisi aloittaa tehtävässään jo heinäkuun alussa, mutta seuraajaa ei ole saatu valituksi. Valiokunnan puheenjohtaja Ojala-Niemelä on todennut, että selvityksen valmistuminen voi venyä juhannuksen alle, jolloin VM:ssä jo alkaa valmistautuminen koronakriisin takia vaikeaksi ennakoituun budjettiriiheen.

Kansliapäällikkövalinta mutkistui valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) vedettyä pois esityksensä alivaltiosihteeri Päivi Nergin nimittämisestä virkaan.

Kulmuni perusteli päätöstään selvityksellä eduskunnan tiedonsaantioikeudesta.

Nergin valinta peruuntui jo aiemmin kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.) pyydettyä asian pöydälle. Nergin valintaa on vastustanut ennen kaikkea sdp.

Pimittikö ministeriö sote-tietoja?

Jupakassa on kyse siitä, syyllistyivätkö Nerg ja eräät muut VM:n virkamiehet sote-uudistukseen liittyneiden tietojen pimittämiseen. Nerg toimi tuolloin uudistuksen projektijohtajana valtiovarainministeriössä.

VM:n virkamiesten on väitetty jättäneen toimittamatta tietoja maakuntien lisätehtävien rahoituksesta. Selvityksissään apulaisoikeuskanslerille virkamiehet kiistivät syytökset ja vakuuttivat muun muassa toimittaneensa vaaditun kirjallisen "rautalankamallin" erilaisista skenaarioista sekä vastanneensa lisäkysymyksiin suullisesti valiokunnissa.

Virkamiehet pitävät turhina epäilyjä, että tiedonkulun ongelmat olisivat voineet johtaa lakien hyväksymiseen virheellisinä. Lisätietoa rahoitusmalleista olisi heidän mukaansa annettu, jos valmistelu olisi jatkunut. Uudistus kuitenkin kaatui, ja Sipilän hallitus erosi.

Nerg vetosi selvityksessään myös siihen, ettei toiminut kyseisten virkamiesten suorana esimiehenä.

Kansliapäällikön paikasta ovat Nergin kanssa kisanneet Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkö Leena Mörttinen, valtiovarainministeriön talouspolitiikan koordinaattori Markus Sovala ja kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.).

Nerg on ehdokkaista ainoa, jolla on kansliapäällikkökokemusta. Muiden vahvuutena pidetään tohtoritason tutkintoa taloustieteistä.