Ex-pääministeri Paavo Lipponen avautuu nyky-EU:sta ja tyrmää uusien jäsenien ottamisen: "Ensin täytyy saada asiat unionissa kuntoon"

Viime aikoina Suomessa on taannuttu ja vetäydytty henkisesti EU:n suhteen. Tätä mieltä on entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.), joka luotsasi Suomea vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden alkutaipaleella.

– Valitettavasti sellainen ajattelu, että ne siellä Brysselissä ja me täällä, on vielä turhan vahvaa. Se ei helpota hallituksen toimintaa. Pitäisi ajatella, että mehän olemme siellä pöydän ääressä päättämässä, Lipponen sanoo Lännen Medialle.

Hänen mielestään yhä pintansa pitänyt EU-kriittisyys ei ole kenenkään monopoli.

– Kaikkihan me olemme kriittisiä jonkin asian suhteen EU:ssa, niin kuin olimme minun aikanani. Emme me pitäneet esimerkiksi siitä, jos suuret maat lähtivät yhtäkkiä sooloilemaan keskenään. Totta kai Euroopan unionissa oleminen on jonkinlaista kamppailua. Se voitetaan niin, että yhdessä pystytään ratkaisemaan asioita.

Lipponen kaipaa Suomen hallintoon vahvempaa eurooppalaista asennetta.

– Tässä on toivomisen varaa kyllä vielä. Ministeriöissä asuu vielä kahdenvälinen ajattelu. Se, että olemme unionissa, antaa todella paljon vaikutusmahdollisuuksia ja voimaa verrattuna siihen, että hoitaisimme asioita ainoastaan kahdenvälisesti esimerkiksi Venäjän kanssa.

EU:n puheenjohtajamaan rooli vaikeutunut

Lipponen oli pääministeri, kun Suomi toimi Euroopan unionin puheenjohtajamaana ensimmäisen kerran vuonna 1999.

Keskiviikkona tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun Suomi järjesti ensimmäisen EU-huippukokouksensa Tampereella. Samana päivänä 25 vuotta sitten järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä.

Lipposen mielestä EU:n puheenjohtajamaan rooli on tänä päivänä vaikeampi kuin hänen aikanaan, koska nykyään tehtäviä jaetaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei pieni maa edelleenkin voi johtaa. Pitää valita ne asiat, joihin paneutua ja joissa halutaan erityisesti menestystä. Siinä pätee aivan sama periaate kuin silloin aikanaan. Pitää asettaa unionin yhteiset asiat etusijalle. Sitä kautta saa sitten ymmärrystä myös omille asioille, Lipponen sanoo.

– Tämä ajattelu ei ehkä tänä päivänä ole niin suosiossa. Ei ymmärretä, miten Eurooppa toimii ja miten ylipäätään kansainvälisessä yhteistyössä toimitaan, jos siitä halutaan itselle jotain hyötyä.

"Ei yhtään uutta jäsentä EU:hun"

20 vuotta sitten Tampereen huippukokouksessa puhuttiin etenkin turvapaikka-asioista, maahanmuutosta ja turvallisuusyhteistyöstä. Samat teemat puhuttavat EU:ssa edelleen.

Vuosina 1995–2003 pääministerinä toiminut Lipponen muistuttaa, että maailma on nyt vaikeampi kuin 20 vuotta sitten.

– Siinä mielessä pitää olla vertailuissa reilu. Meitä oli Vapriikissa huippukokouksessa vain 15 paikalla. Siinä voitiin olla vähän yhtä perhettä. Samoja tuntemuksia on tänäkin päivänä, mutta se on vaan vaikeampaa, Lipponen toteaa.

– Silloin lähdettiin luomaan edellytyksiä sille, että EU:lla on yhteinen politiikka. Näitä ongelmia ei voi ratkaista yksin. Siinä mielessä Suomen vuoden 1999 kokous oli koko EU:n historiassa merkittävä.

Lipposen mukaan kellään ei ole nyt helppoa, mikä pätee myös Suomen nykyhallitukseen.

– Kerta kaikkiaan haasteet ovat kovat. Silloin pitää tietysti toimia, mutta ei näitä nyt viikossa hoideta, niin kuin oppositio vaatii.

Kehuja sisäministeri Ohisalolle

Lipposen mielestä EU:hun ei pitäisi ottaa nyt yhtään uutta jäsentä.

– Laajeneminen edelleen on tärkeää, mutta ensin täytyy saada asiat unionissa kuntoon. Unionin pitää vahvistaa itseään, eikä aikaa ole paljon.

Nyt Lipponen pitää tärkeänä sitä, että Euroopan unionin ulkorajat saataisiin hallintaan.

– Tietenkin maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka vaatii kaiken kaikkiaan paljon töitä, mutta ulkorajan hallinasta se alkaa, Lipponen sanoo.

– Olen pannut merkille, että ministeri Maria Ohisalo (vihr.) hoitaa varsin pätevästi nyt näitä asioita. Siinä näkyy se, että pieni maa pystyy johtamaan osaamisella, kun on pätevä ja paneutuu.

EU:n tämän hetken tärkeimmäksi kysymykseksi Lipponen nostaa Brexitin, eli Britannian EU-eron. Hänen mielestään sopimuksen aikaansaamista pitää nyt edistää kaikin mahdollisin keinoin.

– Olemme sellaisessa taloudellisessa tilanteessa Suomessa ja muuallakin, ettei tässä tarvita enää uusia takaiskuja, mitä kova sopimukseton Brexit merkitsisi.

"Pitää ajatella omaa nenäänsä pidemmälle"

Lipposen mielestä EU:ssa täytyy laittaa etusijalle budjettiratkaisu ja taloudelliset järjestelyt. Hän arvostelee sitä, että Suomi on mennyt mukaan Hansa-ryhmään, jossa yhteensä kahdeksan pientä jäsenmaata tuo esiin pohjoista näkökulmaa.

– Ollaan porukassa, joka ei muuta osaa kuin sanoa ei. Kun tiedetään, että Saksa ja Ranska tekevät aina kompromissin, niin me olisimme sitten Saksan mukana sanomassa vaan ei kaikille lisäyksille. Silloinhan me olemme hölmöjen joukossa lopulta, kun Saksa tekee aina kompromissin Ranskan kanssa.

Lipposen mukaan tärkeintä on löytää talousratkaisu, mikä vaatii joustamista myös nettomaksajilta, kuten Suomelta.

– Logiikka pettää, jos olemme niin sanotusti täysin nollalinjalla ja pyydämme vielä toisella kädellä, että meille tulisi mahdollisimman paljon maatalous- ja aluetukea, Lipponen toteaa.

– Painopistettä pitäisi siirtää tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen. Sellaisiin investointeihin, jotka vahvistavat unionin kilpailukykyä, kuten infrastruktuuri. Pitää olla näkemystä ja visiota siitä, mikä on unionin etu.

Lipposen mukaan myös Euroopan talous- ja rahaliitto Emua täytyy vahvistaa.

– Tehdään uudistukset, joita tarvitaan, jotta selvitään seuraavasta finanssikriisistä. Siinäkin pitää ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.

"Suomi aseteollisen yhteistyön kärkeen"

Lipposen mielestä on hyvä, että Suomi on nostanut EU-puheenjohtajakaudellaan vahvasti esiin arktiset asiat ja pohjoisen ulottuvuuden yhteistyön sekä ympäristöasioista mustan hiilen.

Hän muistuttaa, että unionin puolustusyhteistyön vahvistamisesta tehtiin linjauksia Suomessa jo presidentti Mauno Kekkosen aikana.

– Siinä pitää olla mukana. Aikanaan puoluetoveritkin arvostelivat minua puolustusyhteistyön kannattamisesta. Nythän olemme siitä yhtä mieltä, että yhteistyötä pitää vahvistaa, Lipponen kertoo.

– Siinäkin pätee se, että emme ole vain seuraamassa vaan kehittämässä yhteistyötä. Esimerkiksi jos aseteollinen yhteistyö kehittyy, emme saisi korkeintaan vaan joitain kokoonpanotehtäviä vaan olisimme kehittämisen ja tutkimuksen kärjessä mukana jollain tavalla.