KOLUMNI: "Ihan kunnolla lyötiin" -tapaus herätteli poliitikot, mutta kauanko menee seuraavaan iskuun? – väkivallalle ei ole sijaa suomalaisessa politiikassa

Kuva: -

Viime vaalikauden jälkeen kymmenet pitkän linjan poliitikot jättivät eduskunnan omasta tahdostaan.

Moni kertoi perusteluksi sen, että politiikan teko on tullut pinnalliseksi, mutta ennen kaikkea se on raaistunut.

Etenkin vanhemmalle poliitikkopolvelle sosiaalisen median nopeatempoinen pyöritys oli liikaa samoin kuin siellä esiintynyt ärhäkkä kielenkäyttö.

Onko tämä ilmiö johtanut siihen, että poliitikkoihin kohdistuu yhä enemmän myös fyysisen väkivallan yrityksiä? Vai onko niin, että niitä on ollut kautta aikojen, mutta kaikista toreilla ja turuilla tapahtuneista nyrkin heilutteluista ei ole välitetty tai niistä ei ole viestitty eteenpäin?

Tuottajajärjestö MTK:n vaalipaneelissa neljän puolueen puheenjohtajat miettivät politiikkaan luikerrellutta väkivaltaa. Keskustelu sai alkunsa siitä, kun johtajat ottivat kantaa Yhdysvaltain viime viikon tapahtumiin.

Jokainen puheenjohtajat nosti kätensä ylös, kun heiltä kysyttiin, voisivatko tapahtumat toistua myös Suomessa.

Esimakua on jo saatu, vaikka tapahtuma näyttää unohtuneen monien mielistä. Keväällä 2019 ilmastomielenosoittajat kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin. Poliisi otti heitä kiinni epäiltynä julkisrauhan rikkomisesta ja niskoittelusta.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko pohti, että sanoilla ja teoilla on joskus lyhyt matka toisiinsa. Se, mitä tänään kirjoitetaan huolettomasti sosiaalisessa mediassa, voi poikia konkreettisia seurauksia.

Tuorein esimerkki löytyy tältä viikolta. Entinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) joutui hyökkäyksen kohteeksi lähellä eduskuntaa kuun alussa. Sipilän omien sanojen mukaan "ihan kunnolla lyötiin".

Poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan teon. He olivat oikeutetusti sitä mieltä, että väkivalta kohdistui paitsi kansanedustajaan yksilönä, myös koko eduskuntaa kohtaan.

Politiikka on polarisoitunut entisestään. On totta, että välillä ääripäiden tempaukset saavat verenpaineen nousemaan. Kritiikkiä pitää ja saa esittää, mutta siihen löytyy myös maltillinen linja, joka oikeaan aikaan käytettynä voi olla tehokkain.

Sipilä tuli politiikkaan sen ulkopuolelta. Hän ei kasvanut puolueen mukana huipputehtäviin. Hän tilitti Demokraatti -lehdelle, että politiikka on muuttunut epämiellyttäväksi mielikuva-populismiksi.

– Asiat eivät ole keskiössä, vaan kilpailijoista rakennetaan mielikuvia, jotka eivät ole totta. Se on kaukana yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta, hän muotoili.

Sipilä ei asetu enää ehdolle. Pikaviestipalvelu Twitterinkin hän on jättänyt. Sipilän mukaan poliitikot näyttävät siellä huonoa esimerkkiä toistensa kunnioittamisesta.

Muitakin tapauksia on lukuisia. Entinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) koki kauhunhetkiä vuonna 2012, kun Turussa mies näytti hänelle veistä.

Kovan onnen poliitikko oli myös Alexander Stubb (kok.) ministeriaikoinaan. Tuntematon mies heitti kolajuomaa hänen päälleen Tampereella. Sittemmin Stubbin kodin ikkunoita rikottiin.

Sinisten ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Vantaalla pari vuotta sitten.

Perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Katajan päälle hyökättiin hänen kotonaan viime kesänä. Uhri sai vakavia vammoja ja joutui sairaalaan.

Listaa voisi jatkaa, mutta jo näistä esimerkeistä jokainen on ollut liikaa.

Kuntavaalit ovat tulossa. Puolueet hehkuttavat, miten hyvin ne ovat saaneet kasaan ehdokaslistoja. Ehkäpä kuntapolitiikassa meno on rauhallisempaa. Tai sitten kuntapolitiikan kärhämät käydään piilossa, eikä jokainen uhkailu tule päivänvaloon.

Suomi on niittänyt mainetta siitä, että täällä saavat poliitikot kulkea rauhassa ihmisten parissa. Eduskunta on harvinaisen avoin verrattuna monen muun maan parlamenttiin. Jos hyökkäykset jatkuvat, onko meillä edessä tie, jossa Arkadianmäkeä suojellaan piikkilangoin ja kiviaidoin ja jossa politiikkojen perässä kulkee turvamies? Tällaista maailmaa tuskin kukaan haluaa.