Kampaaja ajautuu kriisiin, opettaja painaa pitkää päivää – Tilipäiväkirjat-realityssä puidaan tuttuja tuntemuksia

Miina (vas. edessä), Elina, Iida, Eija, Carita, Stina, Jaana, Ursula pitivät videopäiväkirjaa koronakeväänä. Keskellä toimittaja Ina Mikkola.
Miina (vas. edessä), Elina, Iida, Eija, Carita, Stina, Jaana, Ursula pitivät videopäiväkirjaa koronakeväänä. Keskellä toimittaja Ina Mikkola. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Tilipäiväkirjat

★★★ – On niin epätodellinen olo. Lähdinpä lomalle ja palasin eri maailmaan, kuvailee oululainen kosmetiikkamyyjä Eija tuntojaan koronakeväänä.

Hän on yksi kahdeksasta nuorehkosta naisesta, jotka pitävät videopäiväkirjaa elämästään koronakevään aikana reality-sarjassa Tilipäiväkirjat.

Kahdeksanosainen sarja aloittaa toimittaja Ina Mikkolan työelämäkokonaisuuden, jossa puretaan jatkossa työelämän tabuja.

Huoli toimeentulosta

Poikkeusoloista on kyllä jo ammennettukin. Jos Sami Kieksillä Toimettomissaan olivat keskiössä työelämässä haparoivia askeleita ottavat nuoret, niin nyt äänen saavat työtä tekevät naiset.

Tilipäiväkirjoissa fokus on käännetty tiukemmin työelämään ja siihen, kuinka naiset selviävät muutoksesta ja toimeentulon epävarmuudesta. Toisaalta uusi tilanne antaa voimia vaikka elämänmuutokseen.

Naisia eri aloilta

Mielenkiintoa lisää se, että naisia on eri aloilta opettajasta ja leikkaussalihoitajasta stand up -koomikkoon.

Sydän syrjällään seuraa etenkin kampaamo- ja kahvilayrittäjä Iidan elämää, jossa korona ja asiakasvirtojen ehtyminen ovat jälleen yksi iso kriisi, kahden muun lisäksi.

Luokanopettaja Miina puolestaan painaa pitkää päivää etäopetuksen vuoksi ja kaipaa kollegoitaan.

Sirpalemaisuudelta ei tämäntyyppisissä sarjoissa voi välttyä. Sarjan voima piileekin riittävän erilaisissa naisissa – ja tutuissa tuntemuksissa.

Yle Areena