Kasakka-asuihin pukeutuneet miehet ovat Venäjällä yleinen näky yleisötilaisuuksissa – Uuskasakat eivät nauti perinteisten kasakoiden arvostusta, koska he riehuvat moraalipoliiseina

Nevan rannalla Stalinin aikaisessa kivitalossa asuva Boris Almazov on kasakoiden merkittävä kulttuurihahmo, joka on kirjoittanut aiheesta kirjoja ja tuntee kasakkamusiikin ja runouden. Hän esittelee aitoa kasakkatakkia, joka on sininen.
Nevan rannalla Stalinin aikaisessa kivitalossa asuva Boris Almazov on kasakoiden merkittävä kulttuurihahmo, joka on kirjoittanut aiheesta kirjoja ja tuntee kasakkamusiikin ja runouden. Hän esittelee aitoa kasakkatakkia, joka on sininen. Kuva: Markku Saksa

Vanha pietarilainen kasakkajohtaja Boris Alexandrovits Almazov, 75, jakaa Venäjän kasakat kahteen leiriin: hyviin ja pahoihin. Almazovin mukaan pahoja kasakoita ovat niin sanotut uudet kasakat.

He toimivat vapaaehtoisina moraalipoliiseina uskonnon ja isänmaan puolesta ja menevät riehumaan teattereihin, elokuviin ja taidenäyttelyihin. Johtajille riittää epäily, että niissä esitetään ortodoksiuskonnolle tai pyhälle Venäjälle kriittistä sisältöä tai mainostetaan homoutta.

He eivät ole juuriltaan oikeita kasakoita vaan entisiä poliiseja, sotilaita ja kaduilta poimittuja ihmisiä. Useat ovat viinapalkalla toimivia alkoholisteja.

– Kerran kun jossakin luettiin Vladimir Nabokovin Lolita-kirjasta otteita, sisään ryntäsi uuskasakoita mellastamaan niin, että esitys piti lopettaa. Heidän mielestään Lolita oli epämoraalinen kirja, kertoo Almazov.

– Itse en ole homo, vaan kaukana siitä, mutta en hyväksy sitä, että uuskasakat ovat heidän kimpussaan. Ei heillä ole mitään oikeutta hyökkäillä homojen kimppuun.

Ennen kasakat valitsivat itse johtajan, nyt sen valitsee valtio

Kasakan asuihin pukeutuneet miehet ovat Venäjällä yleinen näky yleisötilaisuuksissa. Parinkymmenen kasakan joukko herätti huomioita Sandarmohin hautausmaalla, Aunuksen Karjalassa, jossa muisteltiin loppukesästä Stalinin 9 000 uhria.

Ihmisille jäi arvoitukseksi, olivatko kasakat protestoimassa vai kannustamassa tilaisuutta. Kasakat eivät puhuneet kenenkään kanssa.

Presidentti Vladimir Putinin hallitus on virallistanut kasakoiden aseman allekirjoitettuaan vuonna 2005 lain, joka määritteli kasakoiden valtiollisen aseman.

Ennen kasakat valitsivat itse johtajansa eli atamaanin, mutta uuskasakoiden johtajan valitsee Venäjän valtio. Näin kasakoiden nauttima vuosisatojen aikainen arojen vapaus keikahti päälaelleen.

Valtion pussista rekisteröidyille uuskasakoille maksetaan myös keikkapalkkaa, mutta he eivät ole vastuussa tekemisistään kenellekään. Kasakat voivat tehdä asioita, joihin oikea poliisi ei voi virkalain mukaan ryhtyä. Hallitus hyödyntää tätä esimerkiksi mielenosoitusten tukahduttamisessa.

Valekasakka paljastuu kysymällä sukujuurista ja kotikylästä

Almazov toimi 12 vuotta luoteisen Venäjän kaikkien kasakoiden johtajana eli atamaanina. Hän tunnistaa valekasakan kysymällä hänen sukujuuristaan ja perheen kotikylästä. Perinnetieto niistä on kulkenut sukupolvelta toiselle.

Almazov sanoo, että kasakaksi ei tulla vaan synnytään. Verenperintö on ratkaiseva. Hänen puheistaan paljastuu kasakoiden tuntema ylemmyys muihin nähden.

Historiallisina aikoina juuri kasakat on pantu vainoamaan juutalaisia ja muslimeja ja nyt heitä käytetään kurinpitäjinä entisen Neuvostoliiton eteläisistä osavaltioista olevia kohtaan.

Venäjällä kaukasialaisia kansoja vastaan ilmenee selkeää rasismia, jota uudet kasakat harrastavat.

Vanhat ja oikeat kasakat, joihin Almazov itse laskee kuuluvansa, toimivat yhteiskunnan hyväksi. Hän on hyvin ylpeä kasakkajuuristaan, mutta suku on joutunut myös kärsimään kasakkataustastaan Neuvostoliiton aikana, koska kommunistit vainosivat kasakoita. Almazovin perhe pakeni vuonna 1932 nälkää ja vainoa maaseudulta Leningradiin.

Vallankumouksessa kasakat jakautuivat, kun pääjoukko meni valkoisten puolelle ja osa ryhtyi punaisiksi kasakoiksi.

Suosittuja yhteistyökumppaneita

Sana kasakka tarkoitti vapaata miestä, seikkailijaa tai vaeltelijaa. Sanan juuret ovat turkin kielessä.

Kreml on ollut aina kiinnostunut yhteistyöstä kasakoiden kanssa. Välillä kasakat olivat tsaarin puolella ja välillä vastaan.

He olivat palkkasotureita, jotka saattoivat vaihtaa puolta kesken taistelun.

1800-luku oli kasakoiden kulta-aikaa. Vielä silloin heidän varustuksensa eli hevonen, keihäs ja miekka olivat nykyaikaisia, mutta kun konetuliaseet ja panssarivaunut tulivat, he eivät enää pärjänneet.

Vallankumous jakoi kasakat punaisiin ja valkoisiin. Punaisten kasakoiden juhlittu suhde Leniniin ja Staliniin katkesi jo 1920-luvulla ja kaikista kasakoista tuli valtion vihollisia.

Mielenkiintoinen historian sivupolku on, että natsit perustivat toiseen maailmansotaan omat kasakkajoukkonsa valkokasakoista, jotka olivat paenneet kommunisteja.

Vanhat kasakat tekevät Venäjällä sosiaalista auttamistyötä ja vaalivat rikasta kasakkakulttuuria.