Kätilöliiton mukaan huoli synnyttäjien ja vauvojen turvallisuudesta on maanlaajuinen – "Arvostammeko me uusien lasten syntymää ja perheitä satsaamalla heihin?"

Suomessa synnyttäminen on maailman turvallisinta, mutta siltikin kätilöt ovat ilmaisseet huolensa synnyttäjien ja vauvojen potilasturvallisuudesta.
Suomessa synnyttäminen on maailman turvallisinta, mutta siltikin kätilöt ovat ilmaisseet huolensa synnyttäjien ja vauvojen potilasturvallisuudesta. Kuva: Marjo Oikarinen

Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin on kuullut saman viestin monta kertaa: kätilöiden työskentelyolot ovat muuttuneet tavalla, joka uhkaa jo synnyttävien naisten ja vauvojen potilasturvallisuutta.

Kätilöt kertovat kiireestä, joka johtaa siihen, että synnyttäviä naisia ei ehditä auttaa ja tukea riittävän hyvin.

Lauantaina Yle kertoi, että toistakymmentä Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) vierihoito-osastolla työskentelevää kätilöä on kannellut osaston tilanteesta Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Kätilöiden mielestä potilasturvallisuus sairaalan vierihoito-osastolla on vaarassa.

Ylen haastattelemien kätilöiden mukaan joissain tapauksissa potilaiden infektioiden hoito on saattanut viivästyä tai sikiöiden sydänääniä ei ole ehditty seurata riittävällä tarkkuudella. Myös vauvojen verensokerimittaukset ovat viivästyneet.

– Riskit näissä asioissa voivat olla hengenvaarallisia. Perusasiat pitää pystyä hoitamaan synnytyksen aikana, ja kätilöllä on oltava aikaa seurata tilannetta. Jos näin ei ole, silloin tilanne voi olla vaarallinen, Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin sanoo.

Bildjuschkinin mukaan Oysin tilanne ei ole ainutkertainen.

– Kentältä tulevat viestit kertovat samanlaisista huolista ja kiireistä.

Kätilöliitto teki asiasta oman kannanottonsa jo 13. helmikuuta. Kannanotossa liitto toi esille sen, että kätilöresurssit on jaettava uudelleen niin, että huomioidaan työn vaativuus ja tehtävien laajuus.

– Synnyttäjillä ja tuoreilla vanhemmilla on oikeus saada riittävästi ohjausta ja tukea elämänsä suurimmassa muutoksessa. Kätilön paikka on perheiden luona, ja työantajan on se mahdollistettava, kannanotossa todetaan.

Vastuualuejohtaja kiistää ongelmat

Ylen haastattelussa Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien ja synnytysten vastuualuejohtaja Eila Suvanto kiisti jyrkästi kätilöiden esiin nostamat ongelmat.

Hänen mukaansa vierihoito-osasto ei ole huonosti hoidettu tai resursoitu, eikä potilasturvallisuus osastolla ole uhattuna.

Katriina Bildjuschkinin mukaan näin varmasti onkin, jos katsoo pelkkiä tilastoja ja budjettia.

– Ymmärrän sen, että sairaanhoitopiirit ovat puun ja kuoren välissä, koska kunnat maksavat sen, mitä erikoissairaanhoito kuluttaa. Nyt on arvovalintojen tekemisen hetki. Arvostammeko me uusien lasten syntymää ja perheitä satsaamalla heihin?

Bildjuschkin konkretisoi tilannetta kätilöiden ja potilaiden suhteella. Jos paperilla yhden kätilön vastuulla on seitsemän perhettä, se ei suinkaan tarkoita seitsemää henkilöä. Todellisuudessa potilasmäärä voi olla moninkertainen.

– On ongelmallista, että seitsemän perhettä lasketaan seitsemäksi potilaaksi, kun käytännössä siinä on äidin lisäksi puoliso, yksi tai kaksi vauvaa ja joitain muita läheisiä, jotka tarvitsevat kätilöltä jotain. Työnjohdon pitäisi nähdä se todellinen potilasmäärä, jota yksi ja sama kätilö hoitaa.

Bildjuschkin toteaa, että mitoitus toimii silloin, kun kaikki menee hyvin. Jos synnytys ei sujukaan suunnitelmien mukaan, ongelmat kasautuvat hetkenä, jolloin avun tarve on suurin.

– Kyse on siitä, kun yhdellä kätilöllä on liian monta asiakasta yhtä aikaa. Hän ehkä ehtii tehdä toimenpiteet teknisesti hyvin, mutta hänellä ei ole ylimääräistä aikaa kysyä, miten potilas voi ja tarvitseeko hän kenties jotain. Jokainen ihminen ymmärtää, että sellainen ei ole hyvää hoitoa.

Kyse naisten oikeuksista

Kätilöliiton puheenjohtaja katsoo, että turvallinen synnytys on mitä suurimmassa määrin myös nais-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymys.

Arvopohjaiset kysymykset nousevat merkityksellisiksi maassa, jossa pohditaan syitä, miksi syntyvien lasten määrä vähenee vuosi vuodelta.

– Näen tämän asian vahvasti nais-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksenä, sekä myös lapsen oikeutena hyvään hoitoon. On ratkaistava se, nähdäänkö synnyttävät naiset ja heidän perheensä niin arvokkaina, että heillä olisi oikeus saada hyvää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvää hoitoa ja ohjausta.

Bildjuschkin tunnistaa keskustelun taustalla myös vanhakantaista ihmettelyä siitä, mikä synnyttämisessä voi olla niin vaikeaa, koska "ainahan naiset ovat synnyttäneet, eikä ennenkään kukaan ollut heitä tukemassa".

– On totta, että naiset ovat pelänneet synnytystä, kun vielä 1800-luvulla äitiyskuolleisuus oli yleistä. Nykyisin äitiyskuolleisuus hyvinvointivaltiossa on poikkeuksellista, joten nyt mitataan sitä, ovatko puheet perheystävällisyydestä totta vai pelkkää päälle liimattua juhlapuhetta.

Bildjuschkin korostaa, että kätilön työssä ei ole kysymys vain "vauvan ulosauttamisesta", vaan koko perheen tukemisesta uudessa elämäntilanteessa.

Kätilöt ohjaavat ja tukevat synnyttäviä äitejä muun muassa varhaisen vuorovaikutussuhteen luomisessa ja imetyksen aloittamisessa.

– Näitä asioita ei voi opettaa videolta, vaan tässä kaikessa tarvitaan dialogista ohjaamista, puheenjohtaja sanoo ja jatkaa:

– En tiedä mitään merkittävämpää asiaa kuin raskauden aika, jolloin lapsi kasvaa kohdussa. Siinä vaiheessa tapahtuu paljon sellaista, joka vaikuttaa vauvan ja koko perheen loppuelämään merkittävällä tavalla.

Synnytysten keskittäminen näkyy nyt

Lännen Media kertoi marraskuussa 2018, että koko 2000-luvun ajan Suomesta on lakkautettu yksi synnytyssairaala tai -yksikkö vuodessa. Vielä vuonna 1975 lapsia synnytettiin 63 synnytysyksikössä tai -sairaalassa.

Nyt synnytyssairaaloiden määrä on reilut kaksikymmentä. Osa toimii poikkeusluvan turvin.

Kätilöiden esiin tuomat huolet potilasturvallisuudesta kertovat myös synnytysten keskittämisen tuomista ongelmista.

– Varmasti (synnytysten keskittäminen) näkyy. Synnytysmatkojen piteneminen tuo mukanaan omat ongelmansa, ja isoissa yksiköissä kodinomaista tunnelmaa on vaikea luoda. Isoissa yksiköissä tulee helposti tunnelma, että toisesta päästä sisään ja toisesta ulos. Sellaisessa tilanteessa kodinomaisuus kärsii, hän sanoo.