Rakastan pitkiä kalsareita. Jos minun pitäisi valita yksi ainoa vaatekappale loppuelämäkseni, ne olisivat pehmeät ja mukavat kalsarit.
Koronalle ja etätyölle kiitos, pitkiä kalsareita ei ole tarvinnut vaihtaa normihousuihin pitkään aikaan. Kun joskus on mentävä ulos, tai kauppaan tai vaikka viemään muksuja päiväkotiin, pitkien kalsareiden päälle on helppo vetäistä toppahousut.
Luojalle kiitos myös viileästä kesästä ja epäsosiaalisesta elämästä. Koska pitkät mustat kalsongerit (ransk. caleçon) näyttävät kaukaa legginsseiltä, lempivaatteen päälle huitaistu paituli kelpasi hyvin ulkoiluasuksi myös kesällä, ainakin omalla pihalla. Samalla koko muu vaatekaappini on osoittautunut turhakkeeksi.
Perinteisesti seksintappajaksi mielletystä vaatteesta on kasvanut kotoilun kaima ja varsin tasa-arvoinen sellainen.
Harva tohtii puhua kalsareistaan, mutta ennen vanhaan niistä höpistiin vieläkin vähemmän. Siksi niiden historia on jokseenkin epäselvä.
Kalsarihistorian kirjojen mukaan vanhimmat tunnetuimmat alushousut ovat peräisin 1400-luvun lopulta. Pöksyt löytyivät Lengbergin linnasta Itävallasta. Housut eivät kuitenkaan olleet pitkälahkeiset, vaan pitsistä ja pellavasta tehdyt naisten alushousut.
Suomessa alushousut ilmestyvät ensin säätyläisnaisen päälle 1800-luvulla. Alushousuja pidettiin aluksi säädyttöminä ja liian miehisinä, kunnes 1900-luvun alussa todettiin yleisesti olevan ”epäsiistiä ja terveydelle vahingollista” kulkea ilman alushousuja.
Englannin kieltä puhuvassa maailmassa pitkiä kalsareita kutsutaan usein nimellä long johns. Vakuuttavimman teorian mukaan nimi juontaa juurensa 1800-luvun lopulla eläneeseen nyrkkeilijään John L. Sullivaniin, jonka yksi tunnusmerkki olivat pitkät valkoiset kalsarit.
Niiden yleistyminen kertoi myös teollistumisesta. Tätä ennen pitkät kalsarit oli pitänyt kutoa itse. Niiden maailman valloitus alkoi vasta kun kalsareita pystyttiin tuottamaan suurempia määriä ja nopeammin. Siinä missä amerikkalaiset suosivat pellavaa ja puuvillaa, eurooppalaiset pitäytyivät villakalsareissa.
Kalsarimallit uudistuvat taajaan, vaikkei sitä uimahallin pukukopissa ensi näkemältä uskoisi.
Nykyään markkinoilta löytyy esimerkiksi älykkäitä alusasuja, jotka tasaavat lämpötilaeroja. Kun keho lämpenee, alusvaate varastoi lämpöä ja pitää sinut viileänä. Kun keho viilenee, vaate luovuttaa lämpöä.
Itse julistan rakkauttani bambupuuvillaisille kalsareille. Ainoa ryppy rakkaudessamme on jossain vaiheessa koittava paluu ihmisten ilmoille.
Teininä tungin pitkät kalsarit farkkujen alle. Enää se ei onnistu. Farkkumuoti on sittemmin kaventunut ja reiteni levenneet. Onneksi legginssit ovat melkein sama asia. Tarvitsen enää vain ison kasan tosi pitkiä paituleita. Koronakalsareistani en aio luopua.