Lukevista sieluista taistellaan nyt elämäkerroilla – niitä ilmestyy vuodessa likimain 200

Näitä riittää. Kirjakaupoissa on elämäkerroille omia osastoja ja pöytiä, joita pitää laajentaa, kun markkinoille tulee kaiken aikaa uusia muistelijoita. Nyt nousussa ovat urheilijat ja rikolliset.
Näitä riittää. Kirjakaupoissa on elämäkerroille omia osastoja ja pöytiä, joita pitää laajentaa, kun markkinoille tulee kaiken aikaa uusia muistelijoita. Nyt nousussa ovat urheilijat ja rikolliset. Kuva: Heikki Westergård

Kivikasvoisen kirjailijan lamppu syttyi jo vuonna 2011. Hän halusi kirjoittaa kirjan toisesta kivikasvosta, Kimi Räikkösestä.

Kului seitsemän vuotta ennen kuin formulakuski oli hyväksynyt Kari Hotakaisen tarjouksen, ja Tuntematon Kimi Räikkönen ilmestyi. Sitä on myyty enemmän kuin mitään muuta suomalaiskirjaa koskaan ilmestymisvuotenaan.

Melkein yhtä monta vuotta vierähti ennen kuin Jari Tervon ehdotus konkretisoitui Vesa-Matti Loirin muistelmiksi. Nyt LOIRI. on Suomen luetuin tietokirja.

– Kustantajat ovat heränneet huomaamaan, että tunnetun kirjailijan ja raskaan sarjan julkisuuden henkilön yhteistyömalli menestyy, toteaa kulttuurihistorian dosentti Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta.

Samaa sanoo Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani, tietokirjallisuuden tutkimuksen professori Pirjo Hiidenmaa.

– Ilmiöön saattaa liittyä kustantajien taistelua lukevista sieluista. Nyt halutaan kirjallisilla ansioilla toimivia vetävästi kirjoitettuja tarinoita, Hiidenmaa arvelee.

Yksilö on nyt fokuksessa

Elämäkertoja ilmestyy näinä aikoina lähes jokaisena arkipäivänä. Mittakaavaa antaa Akateemisen Kirjakaupan verkkokaupan valikoima, jossa on viimeksi kuluneiden noin 12 kuukauden ajalta likimain 200 elämäkerraksi luokiteltua suomenkielistä nimikettä.

Selittäviä tekijöitä on useita. Yhtenä sellaisena Maarit Leskelä-Kärki mainitsee suuret ikäluokat, joilla on eläkkeellä aikaa perehtyä oman aikansa keskeisten vaikuttajien elämäntarinoihin.

– Toisaalta ajat ovat muuttuneet niin, että yksilö on nyt fokuksessa. Se heijastuu sosiaalisen median kautta. Siellä kerrotaan itsestä ja kuvataan itseä. Tarinoita kirjoitetaan muutenkin yhden ihmisen kokemuksen kautta.

Trendi on kansainvälinen. Pirjo Hiidenmaa sanoo henkilön olevan usein väline, jonka kautta kuvataan jotakin yhteiskunnallista ilmiötä tai aikakautta. Kohteena voi olla vaikkapa Etelä-Afrikan apartheid, Suomen sotalapset tai Lapin sota tyyliin "Olin saksalaisen sotilaan morsian".

Oma lukunsa ovat urheilijat ja nuoren polven pop-tähdet. Jälkimmäisistä laaditut kirjat on Hiidenmaan mielestä tarkoitettu lähinnä karriäärin edistämiseen.

– Ne ovat t-paitoihin verrattavia fanituotteita. Niillä luodaan brändiä ja houkutellaan yleisöä, Hiidenmaa toteaa.

Rikollisten elämäkerrat on uusi ilmiö

Henkilöhistorioilla on pitkät ja arvokkaat perinteet, mutta tiedeyhteisöissä niiden kirjoittamista on pidetty enemmän harrastuksena kuin tutkimustyönä.

– Viime aikoina suhtautuminen on muuttunut. Elämäkertatutkimuksen arvostus ja ehkä laatukin ovat parantuneet. Esimerkiksi taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck on tekemässä taidemaalari Ellen Thesleffistä väitöstutkimusta kirjoitettuaan sitä ennen populäärimmän kirjan suurelle yleisölle, Maarit Leskelä-Kärki muistuttaa.

Isossa kuvassa Thesleff on poikkeus, sillä perinteisesti elämäkertoja on tehty miehistä. Vielä toissa vuonna, itsenäisen Suomen täyttäessä sata vuotta, miesten yliedustuksen laskettiin olevan huomattava.

Muistelmat ovat olleet myös jalustalle nostavia sankaritarinoita. Nyt niitä kirjoitetaan myös rikollisista.

– Oikeista rikollisista kertovat kirjat ovat tavallaan jatkoa dekkarikirjallisuudelle. Ne ovat true crime, Pirjo Hiidenmaa pohtii.

– Niihin liittyy kuitenkin eettisiä ongelmia. Ne voivat liittyä uhrien ja heidän omaistensa asemaan sekä teonkuvauksiin, jotka saattavat olla ahdistavia.

Kirjamessuilla on ruuhkaa ja tungosta

Isot tapahtumat ovat osa samaa ilmiötä. Esimerkiksi lokakuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyt Helsingin Kirjamessut teki taas yleisöennätyksen. Kirjailijoita kuunteli ja kirjoja plarasi Messukeskuksen tungoksessa lähes 92 000 kävijää.

Turun kirjamessujen noin 23 600 kävijää oli puolestaan lokakuun alussa tapahtuman kaikkien aikojen kolmanneksi suurin yleisömäärä. Messut on järjestetty 28 kertaa.

Eikös kirjan pitänyt kuolla?

– Niin on ehkä ennustettu, mutta ei se ole kuollut, Pirjo Hiidenmaa vastaa

– Kirja-alan isoja kohtalonkysymyksiä ei ole ratkaistu, mutta kirjoja kirjoitetaan ja luetaan paljon. Jotkin yksittäiset saarekkeet myös menestyvät hyvin.

Mistä kirjamessujen valtava suosio johtuu?

– Se on se läsnäolon voima, joka on käsittämätön. Myös isoissa musiikkitapahtumissa on ruuhkaa ja niihin jonotetaan, vaikka miten paljon on puhuttu videoista, striimauksesta ja muusta, Hiidenmaa toteaa.

– Samasta ilmiöstä kertoivat Savoy-teatterissa Helsingissä järjestetyt Kirja vieköön -tilaisuudet, joissa Baba Lybeck haastatteli kirjailijoita. Niihin myytiin pääsylippuja. Hyvin tekivät kaiketi kauppansa.