Maailma muuttui pakon edessä nopeasti, mutta yhtä äkillisesti katoaa myös käsitys poikkeuksellisuudesta

Kesällä saa olla taas terassilla. Kuvassa Helsingin Senaatintorille valmistuva jättiterassi, jonne on tulossa 16 ravintolaa ja lähes 500 asiakaspaikkaa.
Kesällä saa olla taas terassilla. Kuvassa Helsingin Senaatintorille valmistuva jättiterassi, jonne on tulossa 16 ravintolaa ja lähes 500 asiakaspaikkaa. Kuva: Arttu Laitala

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Vaikka maaliskuussa poikkeusolojen toteamisen jälkeen monen arki sai aivan uuden muodon, alun paniikin jälkeen etäelämään, turvaväleihin, kauppojen aulojen käsidesipulloihin ja käsienpesuun myös tottui.

Muutos tapahtui lähes välittömästi myös asennetasolla. Kaupassa liian lähellä jonottaneita vilkuiltiin julmasti. Julkisella paikalla aivastamisesta tuli syyllinen olo. Kurkun karheudesta ja nenän valumisesta tuli välitön ahdistuksen aihe – onko tämä nyt sitä?

Yhteisön sosiaalinen kontrolli vahvisti valtiovallan toivetta. Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) totesi, ettei nyt ole oikea aika lähteä mökille, viestin voima vahvistui somessa tuhatkertaiseksi.

Opimme uuden elämän säännöt nopeasti. Yhtä nopeasti taidamme nyt unohtaa sen, kuinka poikkeuksellinen kevät oikein olikaan.

Vain reilut pari kuukautta sitten maassa laskettiin kauhunsekaisissa tunnelmissa tehohoitopaikkojen ja sairaaloiden henkilökunnan riittävyyttä. Sairaaloiden pihalle kuljetettiin kylmäkontteja vainajien säilyttämistä varten, lehtijutuissa pohdittiin, onko Suomessa epidemiaan kuolleiden määrä lopulta kolme-, neljä- vai peräti viisinumeroinen.

Nyt terasseilla istuu oudosta keväästä selvinnyttä, kesälomalle valmista kansaa – toki vielä turvavälin päässä toisistaan. Helteisenä iltapäivänä puistoissa ja uimarannoilla näyttää siltä, ettei poikkeuskevättä ole koskaan ollutkaan.

Poikkeusoloihin oppimista helpotti kummasti kaiken pakollisuus. Kun pakko rajoitusten purkamisen myötä taas jatkuvasti vähenee, hygienia- ja turvavälisääntöjen noudattaminenkin lipsuu. Kuinka monella hilpeällä puistopiknikillä säännöt muistetaan – tai ainakaan noudatetaan?

Toisaalta pakollisuus on tuottanut vaikeuksia myös päättäjille. Torstaina sosiaali- ja terveysministeriö myönsi STT:n haastattelussa, että epidemian alussa ohjeistus vanhusten hoivakotien vierailukiellosta oli epäonnistunut. Ohje on johtanut vierailujen kieltoon tai rajoittamiseen lainvastaisesti. Asiaan oli kiinnittänyt huomiota jo apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Helsingin Sanomat taas kertoi jo toukokuun alussa, kuinka suomalaisten rajanylitysten kieltäminen ei perustunut lakiin. Perustuslain mukaan Suomen kansalaisella on oikeus niin saapua kuin poistua maasta. HS:n mukaan länsirajalla vallitsi epätietoisuus menemisen ja tulemisen laillisuudesta niin kansalaisten kuin rajanvartijoiden keskuudessa.

Näyttääkin siltä, että vasta kun äkillisin pakko on poissa, havahdutaan pohtimaan kunnolla kieltojen perusteita.

Suomessa koronavirusepidemia on viimeisimpien tietojen mukaan rauhoittunut, ja tahti on edelleen hiipumaan päin. Tauti ei silti ole kadonnut maailmasta mihinkään, vaan epidemia leviää edelleen esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja Afrikassa. Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut koronatartuntojen määrän ylittävän ensi viikolla 10 miljoonan rajapyykin. Määrää on vaikeaa käsittää, kun ympärillä näyttää niin leppoisalta.

Toistetaan fakta siksi vielä kerran: riski koronan toiseen aaltoon on edelleen olemassa. THL:n ylilääkäri Taneli Puumalainen totesi keskiviikkona Ylen A-studiossa, että kun taudin uhka ei ole päivittäin läsnä, käsienpesu unohtuu ja etäisyyksien pitäminen unohtuu. Siksi kesällä voi ilmetä vielä uusia tautiryppäitä.

Normaaliin paluun tiellä seisovat lisäksi epidemian seuraukset. Vaikka koronan akuutein pelko olisikin hälvennyt arjestamme, eivät sen vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ole haihtuneet minnekään.