Mäenpään tapaus varjostaa Haavistoa – kesäkuun periaatteiden säilyminen on kysymysmerkki, kun ulkoministerin syytteestä äänestetään syksyllä

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) rikostutkinta vertautuu kansanedustaja Juha Mäenpään tapaukseen siten, että poliitikkojen rooli korostuu syyteoikeuden antamisessa.
Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) rikostutkinta vertautuu kansanedustaja Juha Mäenpään tapaukseen siten, että poliitikkojen rooli korostuu syyteoikeuden antamisessa. Kuva: Mauri Ratilainen

Jokainen rikosepäily on oma tapauksensa, mutta ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ministerivastuuasiassa ei voi olla huomioimatta kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) tapausta kesäkuun lopulta.

Tapauksia yhdistää se, että päätöksen syytteestä tai sen mahdollisuudesta teki ja tekee eduskunnan suuri sali.

Mäenpään tapauksessa kyse oli eduskunnassa pidetystä vieraslaji-puheesta, jonka valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen halusi viedä oikeuteen rikosnimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Mäenpään syytesuojan poistaminen olisi vaatinut valtavan viiden kuudesosan enemmistön, koska eduskunnan salipuheet ovat demokratian kulmakivi ja nauttivat suurta perustuslaillista suojaa.

Kesäkuun 26. päivä Mäenpään syytesuojan poistamista kannatti 121 kansanedustajaa ja vastusti 54 kansanedustajaa. Se ei riittänyt syytteeseen.

Haaviston tapauksessa kyse on ministerivastuuasiasta, joka ei vastaavaa suojaa nauti. Haaviston syyttämiseen tarvitaan yksinkertainen enemmistö eduskunnan suuressa salissa.

Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella Haavistoa epäillään virkarikoksesta ja yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. Tapaus liittyy Haaviston toimiin ulkoministeriön konsulipäällikön Pasi Tuomisen siirtämiseksi toisiin tehtäviin al-Holin suomalaisten kotiutushankkeen yhteydessä.

Ministeri ei toimi pelkästään kansanedustajan mandaatilla vaan myös virkavastuulla. Siksi syytesuoja on heikompi. Ministerin on vastattava teoistaan eduskunnalle. Syyte ei liity myöskään salissa puhuttuun.

Poliittisesti asiasta tekee kiehtovan se, että samat kansanedustajat, jotka olisivat halunneet syyttää tai jättää syyttämättä Mäenpäätä, joutuvat nyt perustelemaan, miksi he mahdollisesti toimivat eri tavalla.

Jos nimittäin voimasuhteet äänestyksessä pysyvät Mäenpään lukemissa, Haavisto saa syytteen, vaikka Mäenpää ei saanut.

Erityisen vaikeaa kannan perusteleminen on poliittisen kentän vastakkaisia puolia edustavien maailmaa syleilevän suvaitsevaisten vihreiden ja kansalliskonservatiivisten perussuomalaisten kohdalla.

Perussuomalaiset ei halunnut syyttää Mäenpäätä asiasta, jonka valtakunnansyyttäjä katsoi rikossyytteen arvoiseksi. Kuinka se aikoo perustella haluavansa syyttää Haavistoa?

Vihreät taas vaati Mäenpäätä syytteeseen eduskuntaryhmän voimin. "54 kansanedustajaa estivät silti mahdollisuuden asettaa Mäenpää syytteeseen vihapuheesta. Kysymys on yhtä kansanedustajaa laajempi", tviittasi vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo 26. kesäkuuta.

Pysyykö vihreät linjassaan myös ministerivastuuasiassa, joka osuu omaan puolueeseen?

Esimakua tapauksesta saa perustuslakivaliokunnasta, joka aloittaa materiaalin läpikäynnin loppukesän aikana.

Perustuslakivaliokunta alun perin vei Haaviston tapauksen valtakunnansyyttäjän ja keskusrikospoliisin tutkittavaksi, vaikka sen jäsenten enemmistö koostuu hallituspuolueiden edustajista.

Nyt perustuslakivaliokunnan täytyisi tehdä päätöksensä esitutkinnan järkälemäisen materiaalin pohjalta, perustuslain mukaan ja puoluepolitiikan ulkopuolella.

Esittääkö perustuslakivaliokunnan mietintö Haaviston syyttämistä? Entä mikä on hallituspuolueiden kansanedustajien reaktio mietintöön itse äänestyksessä alkusyksystä?

Viedäänkö tapaus valtakunnanoikeuteen, jotta saadaan selvyys, onko Haavisto syyllistynyt rikokseen vai jääkö hän roikkumaan Mäenpään tavoin löysään hirteen?

On muistettava, ettei eduskunta tuomitse rikoksesta, mutta se voi estää oikeuden toteutumisen.