Mitä me tehtiin ennen kuin oli ilmastointi?

Kuva: Joel Maisalmi

Käristyskupoli, tappokelit, kuumuusaalto. Rakkaalla sääilmiöllä eli helteillä on monta nimeä.

Monena vuonna Suomi on saanut toukokuussa viikon parin hellejakson, jota on voitu muistella pitkin kesää. Tosin viime kesänä hellejakso oli heinäkuussa poikkeuksellisen pitkä.

Viime kesänä ilmalämpöpumppuja myyneet ja asentaneet takoivatkin tiliä. Samaten vanhat kunnon tuulettimet revittiin käsistä. Nyt sama tahti tuntuu jatkuvan.

Kun istahtaa tulikuumaan, auringossa seisseeseen autoon, muistuu hetkeksi mieleen ajat, jolloin autojen ilmastoinnista ei ollut tietoakaan.

Hei, miten ihmeessä me pärjäsimme ennen vanhaan, kun autot olivat saunoja ja asunnoissa sekä töissä oli tukalan kuuma? Yllättävän hyvin.

Autoilla kuljettiin, oli sitten lämpötila mikä tahansa. Molemmat etuikkunat auki, ja hetken kuluttua jonkinlainen läpiveto ja tuulenvire helpottivat oloa.

Etelä-Euroopassa näkee parkeissa autoja, joiden etuikkuna on peitetty. Sellaista harrastettiin aikoinaan meilläkin. Muistan, miten esikoiseni ollessa vauvaikäinen auton ikkunoihin hankittiin imukupilla kiinnittyviä aurinkosuojia.

Töissä tehtiin sama temppu, kaikki mahdolliset ikkunat auki ja välillä jäätelökioskille. Kotona varmin tapa viilentää huonetta oli pitää verhot alhaalla. Pelkkä lakana riitti yöksi. Pakastimesta otettiin tarvittaessa hernepussi vuoteeseen. Jalat jääkylmään veteen oli myös oiva keino.

Filmitähti Marilyn Monroe muistetaan elokuvasta Kesäleski, joka sijoittuu New Yorkiin helteisiin. Elokuvassa Monroe piti alusvaatteitaan pakastelokerossa. Viilensi hetkeksi.

Ilmastointilaitteiden vyöry autoihin, hotelleihin, uudisrakennuksiin, vanhoihin asuntoihin ja työpaikoille on todiste siitä, miten helposti ihminen tottuu uuteen ja varsinkin sellaiseen, joka helpottaa oloa.

Kun saapuu lomahotelliin, moni katsoo ensimmäiseksi, toimiiko ilmastointi. Vasta seuraavaksi katsotaan ikkunasta ulos ja maisemia.

Entäpä vesipullo? Nykyisin ihmiset eivät lähde kotiovesta ulos ilman vesipulloa oli sitten kesä tai talvi.

Kun lämpötila kohoaa, puolen litran pullo muuttuu jättipulloon. Missä olivat pullot 30–40 vuotta sitten? Eivät missään ja kummasti sitä hengissä selvittiin, vaikkei otettu vesihörppyä kymmenen minuutin välein. Nyt ei tule mieleenkään lähteä liikkeelle kesäisin, jos ei vesipurtilo nökötä repun taskussa.

Lapsuuden kesiltä on jäänyt muisto yhdestä parhaasta hellejuomasta. Jääkylmä kotona tehty sima toimi, ja siitä riitti juomaa isommallekin porukalle.

Raikas sisäilma ja sopiva lämpötila ovat kaiken a ja o, kun ajatellaan työntekoa, oli sitten kyseessä työpaikat, koulut, päiväkodit, sairaalat tai varuskunnat.

Jos lämpötila on liian korkea, velttous ja voimattomuus alkavat vaivata nopeasti.

Maailmalla on tehty lukuisia tutkimuksia siitä, miten ilmastoitu tila parantaa työtehoa ja suorituskykyä. Opiskelijat menestyvät paremmin viilennetyissä tiloissa kuin helteestä kärsimään joutuvat kanssaopiskelijat. Tanskassa on selvitelty, että koulujen ilmastointi parantaa lasten kykyä oppia matematiikkaa ja kieliä.

Ilmastointilaitteet auttavat oloamme, mutta ne kuluttavat sähköä. Näitä etuja ja haittoja on punnittava. Tosin ilmalämpöpumppu säästää sähkölaskussa, kun se luovuttaa myös lämpöä.

Energiayhtiöt ovat laskeneet, että Suomen olosuhteissa pumpulla voi säästää 30–40 prosenttia lämmityskustannuksissa, kun verrataan sähkölämmityksen kustannuksiin. Moni sanookin, että kahta en vaihda, ja se toinen on ilmalämpöpumppu – varsinkin jos viisari hätyyttelee plus 30 astetta.