Näkökulma: Katsoin ananasvideon ja laitoin ananasta pitsan päälle – Sitten tajusin, mikä lautasellani on pielessä

Ananaksen suuria tuottajamaita ovat muun muassa Thaimaa, Costa Rica ja Brasilia.
Ananaksen suuria tuottajamaita ovat muun muassa Thaimaa, Costa Rica ja Brasilia. Kuva: NIC BOTHMA / EPA

Osaatko jo syödä ananaksen oikein?

Jos et, niin viime päivinä sosiaalisessa mediassa on kiertänyt tunteita herättävä video.

Videolla näkyy, kuinka kypsää ananasta pystyykin noukkimaan kätevinä suupaloina ilman, että kummallisen näköistä hedelmää tarvitsee sen pahemmin pilkkoa.

Mullistavaa ohjetta ovat jakaneet uutismediat sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Kuinka kätevää.

Videon katsottuani minunkin teki mieli kokeilla. Mukavuudenhaluni silti lopulta voitti ja päädyin vain muutama päivä myöhemmin laittamaan ananaskasvin kirpeänmakeita hedelmänpaloja pitsani päälle.

Jotta vaikuttaisin kaupungin keskustan marketissa ekologisesti katu-uskottavalta, valitsin tietysti luomutuotettua purkkiananasta.

Ananasta himoitessani en sen koommin pysähtynyt katsomaan, missä käyttämäni ananas on kasvanut.

En ollut aiemmin edes miettinyt koko asiaa.

Päätin sitten panna itse tehdyn tropicana-pitsani päälle runsaan 7 000 kilometrin päässä Sri Lankassa kasvaneen kasvin hedelmäpaloja.

Rahtilaiva on tovin saanut ananastani kuljettaa.

Kotimaista, hiilijalanjäljeltään kohtuullista ananasta saakin sitten toivoa.

YK:n koostaman raportin mukaan aivan läheltäkään en ananasta löydä.

Suuri osa Suomeen ja Euroopan unioniin kulkevasta ananaksesta rahdataan Suomeen Alankomaiden tai Belgian satamien kautta.

Maailman suurimpien ananastuottajien joukosta löytyvät sellaiset maat kuten Thaimaa, Costa Rica, Brasilia, Filippiinit ja Indonesia.

Onhan Sri Lanka hieman lähempänä kuin Thaimaa.

Mitä lähellä tuotettuun tulee, niin suomalaisten suosiman Juhla Mokka -kahvin pavut ovat paketin kyljen perusteella peräisin Väli- ja Etelä-Amerikasta ja Afrikasta.

Fazerin suklaatuotteet valmistetaan puolestaan kaakaopavuista, jotka ovat peräisin muun muassa Ecuadorista ja Länsi-Afrikasta.

Trendikkäät ravintolat ja festarit Suomessa tarjoavat puolestaan olutta, joka on pantu ja pullotettu rapakon takana ja kuljetetaan valmiiksi tarjoiltavana Suomeen.

Päättyneellä viikolla koululaiset marssivat ilmastonmuutoksen ehkäisyn puolesta.

Ilmastomarssit alkavat olla säännöllisiä, ja vaikka en ole marsseille itse osallistunut, olen marssijoiden kanssa samaa mieltä.

Minäkin haluan hillitä ilmaston lämpenemistä, jotta maapallosta olisi jäljellä muutakin kuin muovia ja pakkausjätettä.

Toisaalta olen miljoonien muiden tavoin tottunut kuluttamaan tuotteita, joita ei perinteisessä mielessä edes kuuluisi olla lautasellani.

En vielä ole valmis luopumaan ananaksesta tai vaihtamaan välipalaani banaanista punajuureen.

Ajan autolla, mutta tuskailen kilometrien hiilijalanjälkeäni. Parhaat löylyt saa puulämmitteisessä saunassa.

Kulutustottumusten muuttaminen on älyttömän vaikeaa, ja täydellisen kestävä kulutus on nykysuomalaiselle lyhyellä aikavälillä lähes mahdotonta.

Samalla omista, pienistä ympäristöteoista on naurettavan helppo kokea moraalista ylemmyyttä.

Ylemmyydentunto taas saa ilmastonmuutoksen ehkäisyn vaikuttamaan eliitin projektilta, mikä herättää vastarintaa.

Silloin on vaarana, että otammekin askeleen taaksepäin.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

markku.uhari@lannenmedia.fi