Perustuslakiin seitsemän muutosta ja pääministeri vaihtoon – Putin näyttää keskittävän valtaa ja varmistavan tiukan kontrollin jatkumisen Venäjällä

Venäjän johtotandemissa Vladimir Putin on määrännyt tahdin. Presidentti Putin tulossa pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa hallituksen kokoukseen keskiviikkona.
Venäjän johtotandemissa Vladimir Putin on määrännyt tahdin. Presidentti Putin tulossa pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa hallituksen kokoukseen keskiviikkona. Kuva: DMITRY ASTAKHOV / SPUTNIK / GOVERNMENT PRESS SERVICE POOL

Mitä Venäjällä tapahtuu? Veikkaan, että samaa kuin aina viimeisten 20 vuoden ajan.

Valtaa keskitetään Vladimir Putinin ja hänen uskollisimman sisäpiirinsä käsiin tavalla, jonka toivotaan näyttävän siltä kuin Venäjällä kehitettäisiin demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Kauniiden muotoilujen takana lakiuudistukset voivat tosiasiassa saada mitä tahansa toteutusmuotoja. Valta on voimakkaasti sidoksissa Putinin henkilöön, eikä läheskään kaikkia lakeja Venäjällä toteuteta tunnollisesti ja valvota ankarasti. Ainoastaan mahtavalle presidentille olennaiset säädökset ja linjaukset saavat valtavan kaikupohjan yhteiskunnassa.

Uudistusten päällimmäisenä tarkoituksena näyttää olevan sen varmistaminen, että myös nykyisen presidenttikautensa päättyessä vuonna 2024 Putin voi jäädä ylimmäksi vallankäyttäjäksi Venäjällä. Putin, 67, on johtanut maata presidenttinä ja välillä pääministerinä vuodesta 1999.

Demokraattinen perustuslaki remonttiin

Tänään Putin ilmoitti käynnistävänsä laajan perustuslakimuutoksen. Hänen mukaansa nykyinen perustuslaki on edelleen ihan käypä, mutta seitsemän muutosta siihen on tehtävä.

Putin esitti vuosipuheessaan, että perustuslain ja valtarakennelman muuttamisesta järjestetään kansanäänestys. Toistaiseksi ei ole ilmoitettu sen ajankohtaa.

Venäjällä äänestykset ovat vahvan valtion kontrollin ja manipuloinnin takia vallanpitäjien hallittavissa. Ehdokasluetteloihin pääsevät ainoastaan hallinnon hyväksymät puolueet ja poliitikot. Kansanäänestyksessä halutun tuloksen läpi vieminen on luultavasti vielä helpompaa kuin duumanvaaleissa tai paikallisvaaleissa, koska kansanäänestyksissä ei ole ehdokkaita eikä alueellista kirjavuutta.

Näin Putin takuuvarmasti saa haluamansa tuloksen. Mikään ei näytä voivan sitä estää.

Mitä Putin sitten näyttäisi haluavan? Siitä kannattaa etsiä viitteitä rivien välistä. Todennäköisesti suuri osa uudistuskohdista on entiselle vakoojalle ominaista savuverhoa.

Aiemminkin Putinin valtakaudella Venäjä on julistanut ja näyttänyt siltä kuin tapahtuisi yhtä, mutta lopputulos onkin osoittautunut toisenlaiseksi.

Esimerkiksi ensimmäisellä kaudellaan presidenttinä Putin esiintyi niin, että hänen kuviteltiin lähestyvän arvoiltaan läntistä Eurooppaa ja demokraattisten maiden leiriä. Samoihin aikoihin kuitenkin Putin kiristi otettaan lehdistövapaudesta, rankaisi poliittisesti liberaaleja oligarkkeja kovin ottein ja palautti Venäjällä käyttöön Neuvostoliiton kansallishymnin.

Venäjän nykyinen perustuslaki on vuodelta 1993 ja tehty toisenlaisina aikoina, kun Venäjän vielä odotettiin ensimmäisen presidenttinsä Boris Jeltsinin johdolla suuntautuvan länteen ja perinteiseen demokratiaan. Samassa Neuvostoliiton kaatamisen jälkeisessä huumassa laadittiin myös ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sitoumuksia korostava perustuslaki.

Ulkomaiset vaikutteet syrjään

Nyt Putinin perustuslakiremontin kovaa ydintä näyttää olevan Venäjän keskusvallan vahvistaminen.

Putin halunnee, ettei Venäjän lainsäädäntö olisi alisteista kansainvälisille laeille ja sopimuksille ainakaan silloin, kun siitä on Moskovan valtiaille haittaa. Esimerkiksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja ylikansallinen lainsäädäntö, joka kieltää valtaamasta naapurimaa Ukrainalta Krimiä, ovat pykälinä harmittaneet Moskovaa.

Samoin vaikkapa kansainvälisten vaalitarkkailijoiden ja järjestöjen ääni ei saisi kuulua kovempana kuin Venäjän johdon itsensä nimittämien tarkkailijoiden tai organisaatioiden ääni.

Venäjän mediassa julkaistussa Putinin uudistuslistassa asia on kuitenkin muotoiltu niin, että kansainvälinen laki voi olla Venäjällä voimassa ainoastaan "silloin, kun se ei rajaa Venäjän kansalaisten oikeuksia ja vapauksia tai ole ristiriidassa Venäjän perustuslain kanssa". Mitä oikeutta tässä sitten tarkoitetaan – oikeutta tulla pamputetuksi kielletyssä mielenosoituksessa vai oikeutta ilmaista kantansa vapaasti, sitä reformissa ei avata. Sen todistaa käytäntö.

Venäjän johdon pelkoa ulkomaailman vaikutteita kohtaan kuvastaa myös toinen kohta, jossa kaksoiskansalaisuus tai oikeus asua pysyvästi toisen valtion alueella olisi este toimimiselle Venäjän valtion johtotehtävissä. Näin melkeinpä kukaan länteen tai muuhun ulkomaiseen elämäntapaan tottunut henkilö ei voisi nousta Venäjällä ministeriksi tai kansanedustajaksi. Esimerkiksi Venäjän juutalaisilla on usein Israelin kansalaisuus tai oleskelulupa. Jatkossa se rajaisi pois johtotehtävistä. Myös monella Putinin luottohenkilöistä on haluttu EU-passi. Joillakin se on myös Suomesta.

Presidentin tehtävään kelpaamista Putin haluaa rajata niin, ettei ehdokkaalla ole eikä ole ollut koskaan minkään muun maan oleskelulupaa. Sääntö kuulostaa järjettömältä ja KGB-tyylisen ideologisen kontrollin luomukselta. Esimerkiksi ulkomaisessa yliopistossa opiskeleminen voisi käytännössä estää nousun päättäjäksi Venäjällä, mutta silloinhan Venäjä jäisi paitsi monen alan parhaita osaajia.

Uudistuslistassa on muutakin: puhutaan aluejohtajien roolin kasvattamisesta maan hallinnossa, vähimmäispalkan pitämisestä toimeentulominimin yläpuolella ja viranomaisten aiempaa tiiviimmästä yhteydenpidosta.

Lopputulema kuitenkin on, että Putin haluaa rajata perustuslakia niin, että vaihtoehtojen etsiminen hänen rakentamalleen järjestykselle muuttuu entistäkin hankalammaksi.

Kenestä sitten pääministeri?

Onko Venäjällä julkista politiikkaa? Vastaukseksi kannattaa tehdä pieni ajatustesti. Tuleeko mieleesi yhtäkään poliitikkoa Venäjältä Putinia ja mahdollisesti hänen varamiestään Dmitri Medvedeviä lukuun ottamatta? Useimpien vastaus on ei.

Jos Putin miettii seuraavaksi pääministeriksi Moskovan pormestaria Sergei Sobjaninia, talousministeri Maksim Oreshkinia tai energiaministeri Aleksandr Novakia, näiden tunnistamisesta ansaitsee kymmenen pistettä.

Kokemusta vaalikampanjaan osallistumisesta on ainakin Sobjaninilla, sillä Moskovassa kaupunkipolitiikassa on säilynyt rahtu demokratiaa. Pääkaupunkia on rakennettu komeaksi vauhdilla.

On myös mahdollista, että seuraava pääministeri onkin Putin itse.

Putin nousi valtaan syksyllä 1999 Jeltsinin valintana. Pian hänestä tehtiin maan suosituin poliitikko.

Presidenttivuosien mittaan hänestä tuli miltei ainoa poliitikko, mutta koska muitakin tarvittiin erilaisiin sivurooleihin, Putinin vanha tuttava Pietarin kaupunginhallinnosta Medvedev kelpasi pääministeriksi ja jopa yhden kauden ajaksi presidentiksi.

Kaksikon takana valtaa käyttävät teknokraatit ja voimavirastojen kasvatit, joita ei poliitikoiksi voi kutsua.

Järjestelmän ulkopuoliset haastajat ovat yksi toisensa jälkeen vajonneet tuntemattomuuteen ja pilkan kohteiksi, kuten 2000-luvun alun presidenttiehdokas Grigori Javlinski, tai joutuneet murhatuiksi, kuten entinen varapääministeri Boris Nemtsov, tai loputtomaan pidätysten ja häirinnän kierteeseen, kuten somekansan suursuosikki ja korruption paljastaja Aleksei Navalny.

Ennen uuden perustuslain kirjainta kannattaa katsoa, mitä se mahdollisesti tarkoittaa todella. Venäjällä voi alkaa vielä isompi mullistus kuin miltä näyttää.