Professori: ryhmäkannetta pitäisi vihdoin kokeilla käytännössä – Toinen asiantuntija perää keskustelua, onko ryhmäkanteiden nostaminen tehty liian vaikeaksi

Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mielestä se ei ole ongelma, että Suomessa ryhmäkanteen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies. Arkistokuva.
Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mielestä se ei ole ongelma, että Suomessa ryhmäkanteen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies. Arkistokuva. Kuva: arkisto

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää hyvänä, että kuluttaja-asiamies harkitsee ryhmäkanteen nostamista kahta pikavippiyritystä vastaan.

– Kyllä ryhmäkanteita pitäisi nostaa, kun laki on ollut jo aika kauan voimassa. Ei ollut tarkoitus, että se jäisi kuolleeksi kirjaimeksi, Tolvanen sanoo.

Ryhmäkanteen käyttöä on mietitty Tolvasen mukaan muutamassa tapauksessa. Hän toivoo, että lakia käytettäisiin, koska silloin selviäisi, kuinka se toimii käytännössä.

Laki ryhmäkanteen nostamisesta tuli Suomessa voimaan vuonna 2007, mutta sitä ei ole käytetty vielä kertaakaan.

Prosessioikeuden professorin Johanna Niemen mielestä ryhmäkannelaki on muotoiltu hyvin varovaisesti siten, ettei se rohkaise kanteiden nostamiseen.

– Silloin haluttiin, että ryhmäkanteen nostaminen ei tule liian helpoksi, jottei yrityksiä voida kiusata ryhmäkanteilla, Niemi sanoo.

Kuluttaja-asiamies harkitsee nostavansa ryhmäkanteen kahdesta kohtuuttoman kalliista kuluttajaluotosta. Kuluttaja-asiamies etsii tällä hetkellä tiettyjä luottoja ottaneita kuluttajia ryhmäkanteeseen.

Ryhmäkanne on siviilioikeudellinen kanne, jota ajaa yksi asianomainen suuremman ryhmän eduksi. Asiassa annettava tuomio koskee kaikkia ryhmän jäseniä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tiedottaa harkinnassa olevasta ryhmäkanteesta tarkemmin keskiviikkona aamupäivällä tiedotustilaisuudessa.

Asiantuntijat eri linjoilla

Prosessioikeuden professori Niemi pitää ongelmallisena sitä, että ryhmäkanteen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies. Joissain maissa ryhmäkanteen voi nostaa yksittäinen henkilö.

Hänen mielestään Suomessa olisi nyt syytä miettiä, onko ryhmäkanteen nostamisesta tehty liian vaikeaa.

Tolvasen mielestä ryhmäkanteen nostaminen ei ole Suomessa liian vaikeaa. Syy siihen, miksei niitä ole nostettu, on hänen mukaansa se, että "sopivaa juttua ei ole sattunut kohdalle".

Hän ei pidä ongelmallisena sitä, että ryhmäkanteen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies.

– Kuluttaja-asiamies on juuri sopiva taho arvioimaan ryhmäkanteen tarpeen ja sen menestysmahdollisuudet. Suomen kokoisessa maassa riittää yksi taho, joka voi panna sen vireille, Tolvanen sanoo.

Yhdysvaltain malli huolestutti

Ryhmäkannelakia valmisteltaessa pelkona oli, että suomalaiset yritykset voisivat joutua ulkomaisia yrityksiä huonompaan kilpailuasemaan, jos Suomessa olisi vaarana joutua ryhmäkanteen kohteeksi, kertoo Niemi.

Toinen pelko liittyi kokemuksiin Yhdysvalloista. Siellä ryhmäkanteella kuluttajat voivat vaatia yrityksiltä suurempaa korvausta kuin mitä he ovat vahingossa itse kärsineet.

Yhdysvalloissa ryhmäkanne on siis rangaistusluonteinen ja toimii pelotteena yrityksille. Suomen laki ei mahdollista tällaista.

– Meillä voi pyytää korvausta ainoastaan kärsimästään vahingosta.

Yhdysvalloissa ryhmäkanteiden nostoa helpottaa myös se, että kanteen nostajan ei tarvitse maksaa oikeudenkäyntikuluja, jos häviää jutun.

Ryhmäkanne myös ympäristöasioihin

Suomen ryhmäkannelakiin on kirjattu, että sen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies elinkeinonharjoittajaa vastaan.

Tämä on Niemen mukaan ongelmallista. Hänen mielestään Suomessa pitäisi käydä keskustelua siitä, pitäisikö ryhmäkanteet mahdollistaa myös ympäristöasioissa.

Niemi pitää ryhmäkannetta kuluttaja-asioissa hyvänä keinona tehostaa yritysten lain noudattamista. Tällä hetkellä kuluttajan ja yrityksen välisissä riitatilanteissa kuluttaja-asiamies voi antaa suosituksia, mutta laki ei velvoita noudattamaan niitä ja jotkut yritykset näin toimivat.

Ryhmäkanteet voisivat auttaa tässä asiassa.

– Kuluttajavalituslautakunta ja kuluttaja-asiamies antavat suosituksia, mutta niitä ei saada suoraan täytäntöönpantaviksi niin kuin tuomioistuimen ratkaisut esimerkiksi ulosottomiehen toimesta.