Suomi luuli tekevänsä ystävällistä pandapolitiikkaa Kiinan kanssa, mutta se olikin myytti – "On vaarallista määritellä kansainvälisiä suhteita erinomaisiksi", sanoo professori

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat tammikuussa Kiinassa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat tammikuussa Kiinassa. Kuva: MAURI RATILAINEN

Kiinan erityisalueet aiheuttavat Pekingin keskushallinnolle yhä pahempaa päänvaivaa. Hongkongissa mielenosoitukset hallintoa vastaan ovat jatkuneet viikkoja. Kiinan keskushallinnon hermo on osoittanut pettämisen merkkejä: puheet ovat koventuneet ja asevoimat ovat harjoitelleet korostetun näkyvästi.

Kivenä Kiinan kengässä on myös Taiwan, jonka kanssa Yhdysvallat suunnittelee massiivista hävittäjäkauppaa.

Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet eivät varmasti koskaan ole olleet näin tulehtuneet sen jälkeen, kun Yhdysvallat loi diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavallan kanssa vuonna 1979, arvelee Lapin yliopiston Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen.

Syynä eripuraan on pohjimmiltaan Kiinan suvereeniuskäsitys: se ei salli maan sisäisiin olosuhteisiin puututtavan. "Yhden Kiinan politiikan" mukaan on olemassa vain yksi Kiina, johon myös Hongkong ja Taiwan kuuluvat.

Kiinan liityttyä YK:n jäseneksi 1970-luvulla muut maat tunnustivat samalla "yhden Kiinan politiikan" – Suomi mukaan lukien.

Suomi ei ota kantaa

Nojosen mukaan Kiinan ja Suomen väliset suhteet ovat "ongelmattomat". Ne eivät ole hyvät, mutta eivät huonotkaan.

– On vaarallista määritellä kansainvälisiä suhteita erinomaisiksi. Ehkä olisi viisaampaa nähdä suhteet ongelmattomina ja sitten suhteina, joissa on erilaisia haasteita.

Muun muassa Ranska on kehottanut hongkongilaisia viranomaisia rakentavaan dialogiin mielenosoittajien kanssa. Suomelta samankaltaista elettä tuskin voidaan odottaa.

– Kun katsotaan Suomen poliittista historiaa, niin emme pahemmin ole maiden ihmisoikeusasioista puhuneet. Suomi menee pitkälti EU:n mukana, joten jos se päättää tehdä jotain, Suomi on rintamassa mukana, Nojonen sanoo.

Kuitenkin kun presidentti Sauli Niinistö tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin tammikuussa, Niinistö kertoi heidän keskustelleen pitkästi juuri ihmisoikeuksista.

– Kiina kyllä keskustelee ihmisoikeuksista avoimesti, mutta heillä on erilainen määritelmä niille. Oikeasti yksikään EU-valtio, ehkä Ruotsia lukuun ottamatta, ei nosta maan ihmisoikeusasioita aidosti pinnalle. Niistä puhutaan vain retoriikkana.

Pandapolitiikka olikin silmänlumetta

Samanlaista näennäispolitiikkaa on Nojosen mukaan myös suomalaisia ihastuttaneissa Ähtärin pandoissa. Media loi uutisoinnillaan eräänlaisen myytin Suomen ja Kiinan erityislaatuisesta suhteesta.

– Kun katsoo, minne pandoja on annettu eniten, vastaus on Japani ja Yhdysvallat. Onko niillä sitten hyvät suhteet Kiinaan?

Pandakeskustelua käytiin kiinalaisten kanssa jo 90-luvulla, Nojonen kertoo. Sitten vain kävi niin, että vuonna 2018 ne lensivät Suomeen mediaspektaakkelin keskelle presidentti Xin vierailun yhteydessä.

– Siitä tulee pandapolitiikkaa, kun me teemme siitä sellaista.

Pitääkö Kiinasta huolestua?

Kun Hongkongin mielenosoitukset alkoivat, moni saattoi ajatella, että kyseessä on samanlainen liike kuin vuonna 2014, jolloin opiskelijat järjestivät mielenilmauksia Hongkongissa.

– Tämä oli yllätys varmasti kaikille. Mielikuva hongkongilaisista epäpoliittisina särkyi. Ihmiset ovat todella huolissaan, Nojonen sanoo.

Taiwanin ja Yhdysvaltojen hävittäjäkauppoihinkaan ei hänen mukaansa kannata suhtautua kevyesti. Kiina ilmoitti aikeista kuultuaan, että ryhtyy vastatoimiin, jos ne toteutuvat.

– Se pitää ottaa vakavasti, sillä kysymys on Kiinalle hyvin kriittinen. Mitä ne vastavoimat sitten ovat, sitä on vaikea arvioida. Siellä varmasti pohditaan, mitä liikkeitä voidaan alkaa tehdä.

Kiinan erityisalueet

Kiinalla on kaksi markkinatalouteen ja demokratiaan tottunutta aluetta: Hongkong ja Taiwan. Lisäksi Macao on maan erityisalue.

Hongkong on osa Kiinan kansantasavaltaa, mutta sillä on oma poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, joka ei ole Kiinan tapaan yhden puolueen hallitsema. Sillä on oma toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta sekä talous. Kiina vastaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Kiinan tasavalta eli Taiwan on käytännössä itsenäinen valtio. Konflikti Kiinan kanssa liittyy kamppailuun siitä, kumpaa valtiota ulkomaat pitävät ”oikeana Kiinana”. Taiwanin itsenäisyyden on hyväksynyt parikymmentä maata.